sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Kohokohtia - hymyn aiheita vuodelta 2017 -mistä innostuin ja missä onnistuin


Hyvää Uuttavuotta 2018

Mennyt vuosi oli uusien tuulien aikaa ja nuo tuulet heittivät korkealle kovaa sekä välillä hippasen loivemmin matalalentoa, onhan se selvää ettei kokoajan tuule vaan on myös tyventä.
Vuosi vaihtui rauhallisesti kotona, tuolloin vielä Arskan kanssa kahden, mulla luonnollisesti karkkia & sipsejä joita mussuttamalla oli varmaa että yöuni oli levoton ja söpöset silmäpussit aamulla.

Vuosi alkoi kovilla pakkasilla, sellasta -20-30 astetta ja se tarkoitti sitä että lenkkeilimme usein & nopeasti ja 5.1. aamulla Arska oli todella oudon levoton, kuten yleensä, hänen ei aamuruuan jälkeen asettunut petilleen - vatsalaukun kiertymäkö? -  kysyi tyttäreni puhelimessa - kyllä -!!
Autostani akku tyhjä - vävypoika paikalle ja tuhatta/sataa eläinlääkärille, jonne olin jo hetki aiemmin ilmoittanut että olemme tulossa. Arska kuvatiin ja  kiertymä siellä näkyi -> leikkaukseen heti, pojan silmistä näkyi kipu & tuska ja minä murruin. Me lähdimme kotiin odottamaan leikkauksen päättymistä, tunnelmat eivät olleen kovin korkealla, mutta pelkoni papparaisen selviämisestä keikkui punaisella levelillä.
Pakkasetkin hellittivät otettaan ja talvi sekä kevät oli erittäin kaunis joka mahdollisti meille pitkiä ja kivoja lenkkihetkiä. Lunta tulla tuprutteli välillä kauniin hiljalleen ja välillä vähemmän kauniisti, kuten silloin kun tyttäreni Turusta oli viikon tyttärensä kanssa ilonamme.
Kun kevät aurinko alkoi lämmittää, valtasivat istutus laatikot keittiön ikkunan tienoon ja kesäkukkien kanssa peuhailu alkoi. Taimien kouliminen on erittäin terapeuttista, siinä rauhoittuu ja ajatukset lentävät, yllättävää kylläkin positiivisissa jutuissa. Tuo kouliminen ei olisi onnistunut multa viisi vuotta aiemmin... tylsää.... tarpeetonta, olisin ajatellut ja hain kukat kaupasta. Mutta olen kiitollinen että elämän eteen asettama tilanne on opettanut mulle tuonkin, sillä koko kesän saa nauttia runsaammasta kukkaloistosta, kun mitä kaupasta tulisi hankittua.
Laitoin siemeniä tulemaan kerralla runsaasti kun kerran laitoin, kyllä ne kaikki sitten aikanaan kodin löytäisivät.

Lunta oli vielä maassa kun löysin vuosia - vuosia sitten päättämäni/haaveilemani hyväntekeväisyys "työn", menin tapaamaan Hyvänmielen talolle leidiä jonka kanssa olin sopinut tapaamisesta ja tuon talon ilmapiiri ja tuo kyseinen leidi "imaisi" mut mukaansa, josta olen tosi tyytyväinen. Koko vuoden aikana yhteistyömme syventyi ja syventyi ja loppuvuodesta mulla olikin "oma" pienen pieni ryhmä jonka vetäjänä toimin.
Kevät oli kiireistä aikaa ja kesän kynnyksellä olin kipujen / särkyjen kanssa välillä vähän pulassa, mutta hammasta purren tuksuttelin eteenpäin kuin hippasen nokiintunut höyryveturi. Huhtikuussa lähdimme Oulusta porukalla neljäksi päiväksi Turkuun juhlimaan isäni - Taatan 80 -vuotis juhlia, sekä viettämään aikaa laatuaikaa perheen kanssa. Kevät oli hieman Oulua edellä Turussa, mutta todella vähän.
Vappu saapui, ei ollut hellettä, mutta aurinko helli kuitenkin somasti joka ilman muuta lisäsi kesän tulemisen fiilistä. Automuseolla oli perinteinen tapahtuma, jossa me luonnollisesti olimme paikalla ihastelemassa toinen toistaan mageempia menopelejä.
Pakkailin itseni ja Arskan autoon ja suuntasin kohti Sulvaa, joka on Vaasan kupeessa oleva pieni kunta ja siellä vuosisadan alussa rakennettu Kestikievari, jossa vietin kolme päivää opiskellen Asiakkuudet -Markkinointia. Tuon kautta sain mahdollisuuden tutustua Vaasan Wärtsilään jossa vietimme päivän valmentaen työntekijöitä asiakkuuteen. Perinteisesti keskimmäisen opiskelupäivän illalla on jotakin teemaa ja nyt se oli tämänkaltaista - kypärät päähän ja lihan syöntiin sormin.
Kun taimet olivat jo hyvällä alulla toukokuussa sain ammuntaa harrastavalta ystävältäni kutsun Hiukkavaaran ampumaradalle tutustumaan kivääri ammuntaan. VAUUUUUUU!! se oli aivan fantastinen kokemus tällaiselle kipailuhenkiselle hörhölle. Ammuinkin melko hyvän sarjan
150m matkalla mun tulo 9 9 9 8 - neljällä patruunalla & aseella CZ308













Tästä oli sitten kätevää vääntyä erämessu moodiin, sillä neljä päivää (tai mulla 4h/pv) vierähti OAMK Nuorisojengin kanssa Erämessuilla. Tuo neljä tuntia oli mulle ihan maksimi ja silti olin joka ehtoo kivulias kun pesäpallomailalla piesty rotta, mutta mieli pysyi onneksi plussalla.
Kun messu rupeama oli ohitse piipahdin Arskan kanssa Koitelinkoskella, siellä aika pysähtyy ja sielu & ruumis löytävät tasapainon ja saavat uskomatonta voimaa maasta - vedestä - kivestä.
Kesä vierähti ystävän mökillä mökkeillen ja poikien kanssa uidessa "meidän takapihalla" eli Valkiaisjärvellä, jonne vahvempi mies melkeinpä heittää kiven. Polvet huusivat hoosiannaa kun nousin viltiltämme kepeästi kuin tyttönorsu ja myönnän että välillä loivasti häpesin, mutta minkäs teet.
Alice Cooper - tuo metallimusiikin veteraani, hänet oli pakko nähdä ja siksi Qstock liput oli hankittu jo helmikuussa Turkulaisen ystävättäreni kanssa. Kaksi söpösti pönäkkää mummoa suuntasi reput selässä Kuusisaareen iltapäivän kynnyksellä, sään suosiessa loistavasti - ei liian kuuma - ei liian kylmä - ei satanut vettä. Nollapromillen reissu ja illan hämärtyessä taivalsimme jalat turtana ihmismassan mukana noutopaikallemme väsyneenä, mutta onnellisena. Paljon festareita - konsertteja kiertäneenä huomasin että fibron myötä alkaa tuokin rakas harrastus olla mahdotonta!!
KYPROS - sinisen meren & leutojen tuulien & hyvän ruuan saari - here I come. Viikko tuossa paratiisissa äitini seuraneitinä - taivaallista - I love Greece. #viikonkuvamaailmalta
Kotiinpaluu oli ihanaa, kun sain alkaa pakata, sillä edessä oli muutto ja olin aivan innoissani sillä vaikka asuinkin ihanassa pienen pienessä kerrostalossa jossa asui aivan ihania ihmisiä, niin olin muutamassa ihanaan rivitaloon jossa suuri oma piha & metsä kivenheiton päässä sekä se Valkiasjärvi - se meidän takapihan järvi vielä lähempänä.
Syksy meni nopeasti sisustellessa ja löysin uuden harrastuksen Himmelit - nuo voimaannuttavat geometriset liikkujat.
En tiennyt kun aloitin tämän suuren tähden tekemistä, että siitä tulisi todellinen hitti! Sisustushitti! Mutta hyvin nopeasti tuo asia valkeni mulle ja tyttäreni ideasta modifion tuota kaunotarta hieman.
Himmeli harrastus ajoi mut bloggaamaan, aivan kuin vahingossa, bloggaaminen on ollut mielessä jo muutamien vuosien ajan, koska mulla on niin paljon annettavaa, myynnin, johtamisen, elämänhallinnan, painonhallinnan jne saralta.

Nyt on vuoden viimeinen päivä ja olen huippu iloinen että olen aloittanut bloggaamaan, se on auttanut mua tässä tilanteessani huomaamaan että mulla on vielä paljon annettavaa ja paljon opittavaa. Se tekee musta iloisen, sillä ilon aiheita viimeisen viiden vuoden aikana on ollut aika vähän, vaikka ne ovatkin olleet sitä suurempia, nimittäin -perhe-.

" Kun menettää paljon - terveydenkin - hae voima siitä mikä on tukevin pilarisi" -Pia-




lauantai 30. joulukuuta 2017

KIITOS!



Kuusi tuntia on pitkä aika kun pelottaa

Samppa on palomies ja hurjan rohkea, hän on huimapäinen pelastaja eikä pelkää mitään, ei edes Uuden Vuoden ilotulitusta.
Jännälahden pelastuspartion motto pelkäävien kaverien puolesta on:

"Kun ammut raketteja - ammu vain klo 18-02"

Samppa on ainutkertainen mutta hän on koirahahmo ja ympäristössämme on satoja jopa tuhansia eläviä eläimiä joita rakettien pauke pelottaa aivan hurjasti. Niiden sydän hakkaa ja ne hakeutuvat sängyn tai peiton alle, ne joutuvat pidättämään pissaa & kakkaa, koska eivät uskalla astua kotiovesta ulos. Suurin osa ei tee tarpeitaan sisälle, koska niiden tapoihin ei kuulu "sotkea pesää", mutta mietipä hevosia? Mihin ne pakenevat pilttuustaan? Entäpä muuta hyötyeläimet?

Tässä joukossa on eläin vanhuksia, joilla sydän alkaa olla jo heikompi kuin nuorella urholla, kuvittele niitä ressukoita.... monta tuntia hirmuisessa pelossa, sydämen hakatessa kun patarumpu.

Ymmärrän sinua jolla ei koskaan ole ollut eläintä tai et ole tullut muuten vaan asiaa ajatelleeksi.

Me kaikki eläin ihmiset toivomme että jos ammut niin ammu vain klo 18-02 
välisenä aikana ja ole ystävällinen älä ammuskele hyötyeläin suojien välittömässä läheisyydessä.

Pidäthän huolen että olet suojannut itsesi ja läheisesi kun ammut, ettei kesken silmät, sormet jne kärsi vaurioita. Ethän anna alaikäiselle raketteja, puhumattakaan pienelle lapselle.

Myönnän että raketteja on kiva katsoa

Terkuin Pia & Arska

perjantai 29. joulukuuta 2017

"Kun olet pulassa - hihkaise apua"




Samppa on palomies ja hurjan rohkea, hän on huimapäinen pelastaja eikä pelkää mitään, ei edes Uuden Vuoden ilotulitusta. Jännälahden pelastuspartion motto:

"Ei työtä liika suurta - ei pentua liika pientä"

Samppa on ainutkertainen koska hän on koirahahmo, mutta ympäristössämme on satoja jopa tuhansia eläviä eläimiä joita rakettien pauke pelottaa aivan hurjasti. Niiden sydän hakkaa ja ne hakeutuvat sängyn tai peiton alle, ne joutuvat pidättämään pissaa & kakkaa, koska eivät uskalla astua kotiovesta ulos. Suurin osa ei tee tarpeitaan sisälle, koska niiden tapoihin ei kuulu "sotkea pesää", mutta mietipä hevosia? Mihin ne pakenevat pilttuustaan? Entäpä muuta hyötyeläimet?

Tässä joukossa on eläin vanhuksia, joilla sydän alkaa olla jo heikompi kuin nuorella urholla, kuvittele niitä ressukoita.... monta tuntia hirmuisessa pelossa, sydämen hakatessa kun patarumpu.

Ymmärrän sinua jolla ei koskaan ole ollut eläintä tai et ole tullut muuten vaan asiaa ajatelleeksi.

Me kaikki eläin ihmiset toivomme että jos ammut niin ammu vain klo 18-02 välisenä aikana ja ole ystävällinen älä ammuskele hyötyeläin suojien välittömässä läheisyydessä.

Pidäthän huolen että olet suojannut itsesi ja läheisesi kun ammut, ettei kesken hauskanpidon silmät, sormet jne kärsi vaurioita. Ethän anna alaikäiselle raketteja, puhumattakaan pienelle lapselle.

Myönnän että raketteja on kiva katsoa

Terkuin Pia & Arska

torstai 28. joulukuuta 2017

RASVANHÄÄTÖ REMONTTI -> 4 YÖTÄ STARTTIIN


Tulee mieleen lapsuus jolloin laskin montako yötä on Jouluun, noh pitää sanoa että sitä on meikäläinen sen verta pönäkässä kunnossa että kun tämä luku......


....on lähtenyt, niin tuntuu varmasti siltä että tuli Joulu ja toisekseen silloin ollaan varmasti lähellä seuraavaa joulua.... 



....jota en kuitenkään ihan smoothieilla aio viettää. 

Siinäpä se Rasvanhäätö remontin hienous piileekin, että osaa palata takaisin ns ruotuun, sen tavoitteena on elämänmuutos -> pysyvästi!. Se on uuden ajattelun opettelua ruuan ja syömisen suhteen, jossa ahmiminen muuttuu säännölliseksi naposteluksi pitkin päivää, unohtamatta veden juontia. Sillä lailla me häädämme kehosta myrkkyjä, lataamme itseämme energialla ja saamme painon putoamaan. Uskon myöskin että.....


mun ystäväni Fibro alkaa voida edes jollakin tasolla hillitymmin kun saan painon putoamaan. Nythän tuo plantaari faskiitti vihulainen säätelee mun liikkumista, aikoinaan squahissa rikkomani polvi huutaa hoosiannaa toisinaan enemmän toisinaan vähemmän, käsi on kuin puupökkelö, mutta onneksi se helpottaa leikkauksella tammikuussa. Mutta se niistä vaivoista.....


On tosi hauskaa kun lähdit mukaan tähän Rasvanhäätö remonttiin...  Se on Mimmit & Kollit sellainen juttu että rasva palaa ympäri suomen 1.1.2018 alkaen, niin että lieskat vain lyövät.

täällä aiemmat höpinät.

Terkuin Pia

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Rasvanhäätö remontti -> 5 yötä starttiin


Viisi yötä aikaa kaivaa kaapin perukoilta kaikki nannat & muut sokeripommit, syödä paljon pullaa ja jäätelöä, yrittää päästä eroon joululahja karkeista. Mun Rasvanhäätö reissun tulevat etapit esittelen tässä....


...kiloa on mun määränpää ja aion toteuttaa sen mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti matalahiilihydraattisella ruokavaliolla. ....


Kerron kaiken mitä syön, ohjeineen päivineen... teen paljon smoothieita, keittoja, jogurtti annoksia...... kerron myös sen...



miten liikun päivittäin, lenkit Arskan kanssa, venyttelyt, keväällä pyöräily jne jne, tämän lisäksi........



.....kerron mitä ystävälleni  Fibrolle kuuluu tämän matkan aikana.. mm. helpottaako plantaari faskiitti painon pudotessa, millaiseksi kankeus & kivut muuttuvat jne jne




Tsekkaa  TÄMÄ - löydä ohjeita

Terkuin Pia




tiistai 26. joulukuuta 2017

Vaatetta koiralle


Tapaninpäivä aamulla teimme lenkkiä viiden asteen pakkasessa, taas kerran nauttien hiljaisuudessa kuuluvasta lumen narskumisesta jalkojen alla, hiljaisuus ja omat ajatukset, jotka vaelsivat alkavaan Rasvanhäätö reissuun.... Lähde Mukaan!


Viimeistelin Lintokoto Himmeliä ja Arska loikoili olohuoneen matolla, katselin välillä nojatuolistani pihalla palavaa kynttilää, enkä arvannut mitä ulkona tapahtuu...... kun olimme lähdössä päivälenkille, niin sattumalta katseeni osui lämpömittariin ja en ollut uskoa silmiäni, sillä pakkanen oli kivunnut tällaisiin lukemiin....


....pari kertaa kuvainnollisesti räpsytin silmiäni, mitä aamusta tähän hetkeen oli tapahtunut, mikäpä siinä sitten, Arskalle takkia ylle ja menoksi. Illan saapuessa lukemat olivat jo melkolailla samat kuin päivällä.

Erittäin kaunis tapa joulunajan päättymiselle ja nyt voikin miettiä kaikkia hauskoja uudenvuoden lupaksia ja tavoitteita niihin....






 Rasvanhäätö reissu - Lähde mukaan!

Terkuin Pia

maanantai 25. joulukuuta 2017

Valkea Joulupäivä

"Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa. Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen, Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa"..... Vapusille tekeillä pesä - himmelipesä - pysy kanavalla...







Niin kaunis hentoinen lumi tarttui kotitonttumme hattuun sekä partaan, tehden kinoksen myös nenän päälle, tuo lisää joulun tunnelmaa ja siihen liittyvää taikaa. Kello 06.30 tanskandoggi vanhukseni Arska seisoi makuuhuoneen ovella "ilmoittaen" että haluaa ulos.  Joulu aamun hiljaisuudessa, keskellä valkoisten hankien tallustelimme kahden, lumen narskuessa kenkieni alla, tunnelma on erittäin voimaannuttavaa.

Aamun välipala oli vanhan perinteen mukaan mäti-smetana-sipulia & saaristolaisleipää, tein kahta sorttia.... piimä pohjaisen sekä appelsiinitäysmehu pohjaisen. Nyt suuhun sujahti perinteinen piimä pohjaan tehty, hieman kostea sekä koostumukseltaan tiivis leipä.





Joulupäivän lounaan nautimme tyttäreni luona - naapurissa - kymmenien kynttilöiden ympäröimänä... kaunista ... herkkää .... Joulun tunnelmaa.




 ja 


Katon reunalta putoilevat jääpuikot......
.........lumen valtaama tonttu istutus..... 


.....kauniisti kimmeltävä lyhty......

luovat juuri sen tunnelman mitä on oikea Joulurauha.

Joulun ihme





Muistaakseni elettiin marraskuun puoltaväliä kun ensimmäiset joulukoristeet löysivät tiensä meille. Siitä sitten voikin päätellä että ole joulu-hullu mitä suuremmissa määrin, siksi koristeetkin tulevan pikku hiljaa ajoissa. Muutenhan joulu vaan tulee ja menee, niinkuin sillä on tapana.... se on hetkessä ohitse.
Joulukuusi sai koristeensa ajoissa ja joulukalenteri pääsi kunniapaikalle ilmoitustaululle eteiseen. Muutama jouluinen himmelitähti tuli tehtyä viemisiksi ja SUURIN niistä löysi tiensä keittiön ikkunalle. Ja juuri jouluaaton kynnyksellä pidin viimeselle eskariryhmälle perinteisen himmeli ohjausken.



Joulupukille en kirjoittanut, mutta toiveeni oli mennyt perille, sillä kovasti koko syksyn ajan höpötin kirjasta - Himmelin harmonia / Eija Koski -  olen aivan ihastuksissani tuosta "aarteesta". Kuten kirjassa sanotaan on himmelin teko mielentila, niin siten olen se itsekin tuumannut.

Kun tartun neulaan ja himmelipilliin, on vain minä & tuleva himmelini - se on minun mielentilani, olen siellä ihan hiljaa itsekseni... ei sen enempää, eikä vähempää.

Joulupukki toi myöskin karkkia, ihanat Pentikin linnut, sekä kauniin valkoisen lyhdyn ja joulun punaiset lapaset, jotka on kutonut mieheni 91-vuotias äiti.



Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, joten pukin saapuessa me kaikki pulleat massut asetuimme parempiin asemiin jännittämään "mitä pukki tuo"....






















perjantai 22. joulukuuta 2017

Himmeli perinteitä Eskarilaisille

Touhulan esikouluryhmän himmeliopastus päättyi tänään ja rauhoitumme Joulun viettoon ja vuoden alussa taas uudet kujeet....

Ihailkaa ihania lasten luomuksia

Vol1
Vol2