lauantai 14. huhtikuuta 2018

ULKOILU - mene metsään "halaamaan puita" - anna luonnon helliä, huolehtia ja voimaannuttaa

Moikka jälleen rakas lukijani, tässä jaksossa pohdin ulkoilun merkitystä meihin psykofyysisesti eli kokonaisuutena.

Mikäli mulla ei olisi tuota ihanaa vanhusta, Arskaa, niin luulenpa että ulkoiluni olisi vuosien varrella ollut vähäisempää kuin nyt.
Elän juuri nyt henkisesti erittäin vaikeita aikoja ja tein elämäni ensimmäisen visiitin psykiatrille, ihan siitä syystä että olen huolissani itsestäni. Tulin sieltä sitten matkassa mukana -Vakava masennus- diagnoosi ja suuri hämmennys siitä että miten tässä näin pääsi käymään, vaikka mielestäni huolehdin itsestäni hyvin, mutta hymy ei tule enää juuri koskaan. Vastasin itselleni seuraavasti....

..... aina emme itse huomaa kuinka jokin sairaus ottaa meistä otettaan hyvin hyvin hitaasti ja pikkuhiljaa, näin sen on pakko olla omassa tapauksessani. Itse imen luonnosta voimaa ja varsinkin nyt kun kevät on tulossa. Täällä Oulussa lumi sulaa niin hurjaa vauhtia että sen äänen melkeinpä kuulee ja istutuslaatikoihin laittamani siemenet hamuilevat kohti valoa keittiön ikkunalla.
Arska vie mua aamulla ulos, tänäänkin klo 7.10 lähdimme raikkaaseen ulkoilmaan ja annoin auringon hyväillä kasvojani, vedin syvään raitista ilmaa ja tunsin kuinka keuhkot kiittivät siitä.

Lenkkeilymaisemamme on kaunis, voin valita menenkö kävelyteitä vai sukkuloinko luonnonhelmaan "halaamaan puita". Aamulla aikaisin on aivan hiljaista, kaikki muut nukkuvat paitsi me kaksi, minä ja innokas vanhukseni. Joissakin kohdin nurmikko pilkistää lumihangen vierellä ja on ihanaa seurata kuinka nurmikkoa tulee päivittäin enemmän ja enemmän näkyviin. Se on neljän vuoden ajan kohtaaminen talvi-lumi, kevät-nurmikko, kesä-aurinko, syksy-ruma nurmikko.... tällaisia ajatuksia herättää tuli nurmen pilkistäminen ja se on rauhoittavaa. Kevät on ihanaa aikaa ja itse toivon sen ja tulevan kesän voimaannuttavan minut sellaiseksi kuin olen, toivon sen nostavan minut siihen iloon, pirteyteen ja energiaan mikä minussa oikeasti elää - lupaan antaa itselleni aikaa voimaantua - olla armollinen.

Odotan kovasti että Oulujoen jäät lähtevät, se virtaa tuossa kivenheiton päässä ja vesi on ollut itselleni aina se parantava voima - sen kauneus ja liike - sen voima ja hyväily - se on parasta. On ihanaa kun jäät lähtevät, ne hakevat jokainen voimakkaasti paikkaansa virtaavassa joessa, ne "keskustelevat" kuuluvasti kun törmäilevät toisiinsa ja vapaa vesi kuiskaa niille että "mennään rauhassa". 
Muutaman viikon kuluttua menen Arskan kanssa Koitelinkoskelle - oheinen kuva on sieltä napattu viime kesänä, rakastan tuota ihanaa luonnonpuistoa, keväällä vuolaasti virtaavilla koskilla suuret ja mahtavat jäälohkareet muodostavat patsaita - hienoja. Kesällä taasen saan voiman näiden kahden kosken ympärillä olevasta ulkoilu/oleskelu mahdollisuudesta.

Kun syksy koittaa, mustikat ja puolukat huutelevat poimijaansa, enkä laita ollenkaan pahakseni mikäli tielleni osuu myös sieniä - mikä ilo ja onni poimia satoa talven varalle, nauttien niiden voimasta ja  terveyttä antavasta vaikutuksesta.


Rakas lukija - mene metsään - pyydä kaveri jos et yksin jaksa - anna luonnon hyväillä ja voimaannuttaa - vedä syvään henkeä luonnon tuoksuja ja raikkautta - toivutaan yhdessä hymyyn & iloon.

Pia

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

2. LIIKUNTA Fibromyalgia polkuni 15 keinoa sairaudesta kynnyksen yli terveyden puolelle

Hyvää sunnuntai aamua rakas lukijani, kyllä sillä keittiö väellä oli aamu hupia joiden keittiön ikkunan edessä tupsahdin aamulenkillä polviasentoon, koira onneksi pysyi hallinnassa, eikä hänellä ollut osuutta asiaan. Möngersin sieltä kepeästi ylös kuin tyttönorsu hippasen huvittuneena.
Meillä on Oulussa tällähetkellä melko mielenkiintoinen keli ulkoilla. Meni ensi reilusti plussalle ja nyt on pakkasella, joka tarkoittaa että on hippasen liukas, eli olkaa varovaisia.

-hoida itseäsi kokonaisuutena-
Liikunta on tullut pysyäkseen elämääni sen jälkeen kun fibro alkoi ottaa minusta otetta oikein kunnolla. Olen kyllä elämässäni liikkunut, mutta en läheskään näin säännöllisesti ja joka päivä kun nyt, siitä mun on myös kiittäminen koiraani, joka pakottaa lähtemään vähintään kolme kertaa päivässä. Sen lisäksi että liikunta pitää lihakset kunnossa, se vaikuttaa mieleen positiivisesti. Kuuntelen paljon äänikirjoja ja tälläkin hetkellä minulla on kesken niitä neljä… Pippa Laukka - Hyvinvoiva nainen, Ilona Rauhala - Kokonaiseksi, Maaret Kallio Lujasti lempeä ja Tuomas Erikson - Idiootit ympärilläni ja näistä valitsen aina fiilikseen sopivan kun lähden lenkille. Samalla kartutan omaa tieto tasoani ja saan mahdollisesti vinkkejä sekä näkökulmaa itseni hoitamiseen, kokonaisuutena.

-löydä oma tapasi liikkua-
Fibroilijalle ei välttämättä suositella kehonrakennustason punttisali meininkiä, itselläni ei ole kokemusta, joten en voi suorilta sanoa että on huono homma. Lihashuolto on tärkeää vaikka ei olisi fibrokaan, sillä se antaa edelletykset sitten vanhetessa pärjätä paremmin. Fibroahan on vuosikaudet pidetty reumatauteihin kuuluvana, vaan sitähän se ei ole ja uskon että sinäkin sen jo tiedät, että kyseessä on neurologinen sairaus ja tässä eräs Britannian ”Your health, your choices” määritelmä:
Fibromyalgia, jota kutsutaan myös fibromyalgian oireyhtymiksi(FMS), on pitkäaikainen sairaus, joka aiheuttaa kipua koko kehossa.
Fibromyalgian tarkka syy ei ole tiedossa, mutta sen uskotaan liittyvän aivojen joidenkin kemikaalien epänormaaleihin tasoihin
ja muutoksiin keskushermoston (aivot, selkäydin ja hermot) prosesseissa kehon ympärillä kulkeviin kipuviesteihin.

-venytellen notkeammaksi ja sorjemmaksi-

Venyttelyn olen itse kokenut ihan ehdottomaksi tavaksi pitää itseäni kunnossa, sitä pitäisi vaan tehdä enemmän ja useammin, koska se on myös loistava tapa myös muokata vartalon muotoja. Niin kurjaa kuin se onkin, niin valtaosa fibroilijoista (itseni mukaan lukien) on ylipainoisia ja koska kipuja on eritasoisia eri fibroilijalla, niin voi tuntua tosi paskalta kun sanon että ….. liikkukaa…. venytelkää…. vaikka sitten ihan vähän kerrallaan, mutta päivittäin - se on yksi parhaista tavoista antaa itselleen lisää elämän laatua fibroilijana.

Liikunta vaikuttaa myös positiiivisesti unen laatuun, joka meille fibroille on melkeinpä se number ONE!


-koneesi toimii moitteetta, kun hoidat itseäsi paremmin-
Pia

TULOSSA






torstai 5. huhtikuuta 2018

Hyvät Käytöstavat - Minne ne ovat kadonneet laturaivon & someraivon edestä?

Ihanaa torstai aamua rakas lukijani, kevät on selkeesti tulossa, vaikka täällä Oulussa satoi yöllä taas pari senttiä lunta, mutta tuoksuu keväälle. Aamiaiseni tänään on vadelma-rahkakerrotuorepuuro - hei - se on syntisen hyvää ja ennen kaikkea terveellinen.
Taannoin kun olin taas Sarasvuon Jarin kanssa aamulenkillä, opin seuraavan lausahduksen 


-Käytöstavat ovat ihmisen näkymätön arkkitehtuuri-

Rakastuin tuohon sanontaan. Mielestäni nerokas ja olen hieman kateellinen etten itse tuota keksinyt. Olen aina sanonut ystävilleni että olen saanut kotoa yläluokkaiset käytöstavat ja on itsestäni kiinni että annan sen näkyä ulospäin.

-Ainoa heikkouteni on ääretön nopeus-

Ne jotka lukijoista tuntevat minut hyvin, tietävät että tuo lausahdus on kulkenut matkassani vuosikymmenet ja kaikki tietävät että kiroilu on ollut suurin paheeni - hah haa, eipäs olekaan enää. Sillä päätin että sen pitää vähentyä/loppua koska olen kolmen apinan Mummo, sekä siksi että sitä ei kotona opetettu niiden tapojen ohessa.

-Vuoden morottaja 2. sija-

Koska olen saanut hyvät tavat ja päättänyt noudattaa niitä, niin -Hyvää huomenta- on aamun ensimmäinen tervehdys. Vuosien varrella olen saanut huomata että osa vastaa iloisesti, mutta osalla naama on niin rutussa että kuuluu vain kireä pihahdus, se oli hänen tapansa toivottaa hyvää huomenta. Työpaikallani Turun konttorilla järjestettiin Vuoden morottaja äänestys ja tulin rimaa hipoen toiselle sijalle - KIVAA 👏

-Hymyssä on voimaa-

Hei rakas ystävä - hymyilethän aina kaupan kassalle? Sanothan hänelle lähtiessäsi "Kiitos hei"? vaikka hän palvelisi jo seuraava kun lähdet kasseinesi. Koitappa joskus, katso kassa henkilö silmiin hymyillen kun hän ojentaa kuittia sinulle ja sano kiitos - ilahdut itsekin kun toinen ilahtuu.
Vaikka et tarvitse kuittia, niin ota se, saat hyvän syyn antaa hymyn.

Voisin hyvin lanseerata valtakunnallisen "Hymytarra" kampanjan - miettikää kuinka paljon ympärillämme olisi enemmän ihmisen luomaa hyvinvointia. Ajattele, joillekin hymysi saattaa olla viikon ainoa hymy, eli pieni suun liike voimaannuttaa - uskomatonta.

-Ystävällisyys yhdistää * kommunikoi kanssa ihmisille-

Ole hyvä - Anteeksi - Kiitos - Sorry - Nähdään - muista nämä pienen pienet asiat, ne ovat tärkeämpiä kun se että tunnistat ruokapöydässä rapuveitsen.

Hyvät käytöstavat tarkoittavat hyvää vuorovaikutusta, vaikka kaikilla ei aina ole hyvä päivä, niin ei kannata provosoitua.
Myös hyvä johtaja on hymyillen jämäkkä ja kun on aika / tarve super jämäkkyydelle, niin hymyilyt sikseen, mutta hyvä johtaja käyttäytyy aina hyvin. Esimerkin voima on lähes yhtä suuri kuin hymyn voima.

-palaillaan-
Pia

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Irti tupakasta 10 askelta


Suutelisitko tuhkakuppia? En minäkään, mutta 35 vuotta olin kuin tuhkakuppi, sitä ei itse lainkaan tajua miten kamalalle sitä haisee. Vaatteet haisee, hiukset haisee, kädet haisee - siis kaikki haisee ja sen tajuaa vasta kun on ollut vuoden verran itse polttamatta ja törmää tupakoitsijaan. 

Tumppasin viimeisen tupakin 17.5.2016 ja seuraavana päivänä korvasin sen sähköröökillä - kiitos tuolle keksinnölle, nyt sekin on jo jäänyt pois.... ilman tuota en varmaankaan olisi koskaan onnistunut.

Olin 15-16 vuotias kun aloitin tupakan polton säännöllisesti ja ensimmäinen lopetus kun aloin odottaa ensimmäistä lastani. Olin ilman tupakkaa tuolloin 3 vuotta ja muistan kun eilisen päivän miten se alkoi taas uudelleen. Aloitin opiskelun työn ohella ja kun tytär oli nukkumassa, isäntä iltavuorossa ja kaunis kesäilta niin tein läksyjä parvekkeella - mieleen läikähti että tähän passaisi kyllä tupakka erinomaisesti. Hippasin pari kerrosta alas ja pyysin ysäväperheeltä pari röökiä, hippasen ne katsoivat, mutta kaksi röökiä rikkaampana painelin kotiin. Istuin parvekkeen lattialle ja sytytin tupakan, suljin silmät ja nautin suunnattomasti, ai että miksi lattialle, noh se tässä naurettavinta onkin.... ettei vaan kukaan näe ja kerro isännälle. Siitä se sitten lähti salatupakointi, joka pikkuhiljaa muuttui julkiseksi.

Vuosien varrella olen lopettanut kymmenesti, ei sentään ihan sadasti kuitenkaan.... mutta siinä onnistumatta. Muistan miten joillakin lopettamiskerroilla näin niin hurjia painajaisia ja nukuin todella huonosti, ollen aamulla kuin nukkuneen rukous. Silloin mietin! Onko tämä sen arvoista? Vastasin itselleni helpottuneena - ei ole - ja aloitin uudelleen sillä seurauksella että painajaiset katosivat ja nukuin hyvin kuten ennenkin. Olin erittäin tyytyväinen päätökseeni.

Vuosikaudet aamut alkoivat isolla kupilla kaffetta ja terassille istumaan, siinä meni yhden röökin sijasta kaksi jopa kolmekin. Aamupalahan oli "syöty", pari mahti kuppia kaffetta ja nuo röökit, nyt voi ryhtyä muihin aamu toimiin. Vuodet kuluivat ja tupakointi lisääntyi, kunnes huomasin että poltan 50-60 tupakkaa vuorokaudessa, en laskenut paljonko kuukaudessa meni rahaa. Yhtenä kauniina kesäiltana istuin taas terassilla ja aloin kiinnittää huomiota seuraavaan... poltin tupakan... tumppasin, kesti 5 min ja sytytin uuden ja tämä toistui niin kauan kun istuin ulkona.  Jestas Pia, sä olet ketjupolttaja, sanoin itselleni.

En osannut kuvitella että koskaan pääsen tupakasta eroon, mutta päätin kuitenkin vähentää ja haastoin itseni -1 tupakka/päivä, tavoitteena päästä 20 tupakkaa päivässä kulutukseen. Hitsit soikoon, mä onnistuin ja huomasin polttavani vain puolikkaan ja jättäväni toisen puolen seuraavaan kertaan. Pääsin kuin pääsinkin tuohon 20 tupakkaa (1 aski) päivässä ja olin hirmu tyytyväinen ja sitten elettiinkin sitä aikaa kun mun tuttavapiirissäni moni paljon polttanut lopetti tupakoinnin ja hankki sähköröökin. Tuosta intoutuneena päätin hankkia itselleni tuollaisen kapistuksen ja voihan kökkö... "halpa&onneton" sähkörööki sylki makuainetta suuhun, yök! tämän seurauksena palasin takaisin tupakkaan kahden viikon jälkeen, kunnes sain ystävältäni konsultaatiota sähköröökaamiseen.
Ostin kunnollisen laitteen ja tilasin monta eri makua, joista sitten löytyikin mulle se mieleinen maku, siitä alkoi aika jolloin en päästänyt tuota timanteilla tuunaamaani aarretta silmistäni. Siisteintä oli että saatoin polttaa omassa nojatuolissani ja minähän poltin, vedin syvään ja hartaasti silmät suljettuina. Kohta rakastin tuota laitetta ja makua jonka olin siihen valinnut ja poltin paljon. En halunnut miettiä sähkötupakan "vaaroja" sillä olin lopulta 35 vuoden jälkeen päässyt eroon tupakasta ja vieroitusoireista.
Syksyllä 2017 lähdin ulkomaille ja sähkötupakka tietysti mukana matkalaukussa ruumassa, mutta perille päästyäni huomasin että nesteet olivat unohtuneet kotiin. Tuolloin mulla oli enää pelkkää nestettä, ei enää nikotiininestettä. Viikko ulkomailla vierähti ja pakkasin tuon timanteilla tuunatun ystäväni matkalaukkuuni todeten että, viikko meni vailla ainuttakaan imaisua. Pohdin hetken että mitenkähän kotona käy, mutta siihen loppui mun sähköröökaminen. Kotiin päästyäni pakkasin kaikki tavikkeet, tuota röökiä lukuunottamatta ja lähetin ystävälleni.

10 vinkkiä irti tupakasta:

1. Tahto - halu lopettaa
2. Osta kunnollinen sähkötupakka, se on hyvä investointi
3. Tutustu tarvikkeisiin
4. Valitse itsellesi mieleinen maku
5. Valitse nesteen nikotiinimäärä järkevästi
6. Loivenna nikotiinia, jos se tuntuu liian loivalta palaa takaisin
7. "Unohda" rööki kotiin kauppareissun ajaksi
8. Loivenna nikotiinia lisää
9. "Unohda" rööki kotiin työpäivän ajaksi
10. Siirry pelkkään makuun


Mitä huomasin noin vuoden kuluttua tupakoinnin lopettamisesta

1. Hajuaisti parani huomattavasti
2. Makuaisti parani
3. Aloin haistaa ketkä polttavat
4. Köhä loppui
5. Iho kirkastui
6. Kauppalasku pieneni


- onnea matkaan -

lauantai 31. maaliskuuta 2018

1. UNI - Fibromyalgia polkuni 15 keinoa sairaudesta kynnyksen yli terveyden puolelle

Hei taas rakas lukijani, tässä tarinassa kerron oman uneni laadusta ja siihen vaikuttavista jutuista.

Ilman fibroakin uni on ihmiselle kovin tärkeä. Omalla kohdallani huomasin sen viitisen vuotta sitten kun alkoivat iän tuomat kuumat aallot ja aivan kuin sormen napsautuksella uni muuttui levottomaksi. Ennen sitä olin aina nukkunut kuin tukki - laitoin illalla pään tyynyyn ja heräsin aamulla ja voin hyvin. Unenpuute nostaa tulehdus sytokiinien määrää veressä. Sytokiinit ovat elimistön puolustusreaktioiden keskeisiä säätelijöitä, ja kaikkien immuuni- järjestelmän solujen erilaistuminen, kasvu ja toiminnallinen säätely on sytokiinien ohjauksen alaista.

-vyöhyketerapiasta apua kuumiin aaltoihin-
Menin vyohyketerapiaan ja sain apua kuumiin aaltoihin ja reilu puolen vuoden kuluttua ne olivat poissa, jatkoin silti  vyöhyketerapiassa käymistä kaiken kaikkiaan vajaa kaksi vuotta. Jotenkin kuvittelin että vaihdevuodet tekivät muutoin unestani levotonta, vaikka kuumat aallot katosivat, mutta näin jälkikäteen ymmärrän että fibro nosteli päätään ja siksi uni oli huonoa.

-makuuhuoneen merkitys unenlaatuun-
Uneen vaikuttajia on liuta asioita ja kaikille varmasti omansa, mutta voin kertoa vain oman uneni tarinan. Illalla ennen nukkumaanmenoa tuuletan makuuhuoneen, jotta ilman on raikas ja pidän aina huolen että petivaatteet eivät pääse liian tunkkaisiksi. Melkeinpä läpi vuoden makuuhuoneen ikkunani on vähän raollaan yötäpäivää.

-nollaa mieli ennen nukkumaanmenoa-
Pyrin siihen että en anna mielen täyttyä isoista ja vaativista asioista, koska ne pörräävät päässä kuin kimalaiset, eikä uni tahdo tulla, aina en onnistu karkoituksessa. Harjoitan sellaista omaa mindfullnessiani, eli pyrin täyttämään ajatukset mukavilla asioilla ennen maate menoa ja toisinaan rentoutan itseäni ajatuksissani. Pahimpina aikoina kuuntelin rentoutusta, youtubesta löytyy loistavia rentoutusäänitteitä ja mm uneen tarkoitettuja, en laittele mitään linkkejä vaan jokainen voi käydä kuuntelemassa sen itselleen sopivimman äänitteen.

-lääkkeitä vai ilman?-
En ole koskaan syönyt nukahtamislääkkeitä tai unilääkkeitä, olen kokeillut melatoniinia, sellaista mitä voi ostaa kaupasta, mutta en huomannut vaikutusta. Toisinaan keittelen illalla mustaa teetä, mutta en voi sanoa onko sillä minkäänlaista vaikutusta unen laatuun tai nukahtamiseen. Mieli ja ajatukset ovat aivan selkeä unen este itselläni ja siksi fokukseni keskittyy niihin aina iltaisin. Fibron vuoksi syön hyvin pienellä annoksella lääkettä joka nostaa kipukynnystä ja auttaa samalla nukkumisessa.

-kuorsaavat ja levottomat kumppanit omaan sänkyynsä-
Ymmärrän että on vaikea ajatella olevansa parisuhteessa ja nukkua eri sängyissä. Itse olen oppinut arvostamaan unenlaatua ylitse kaiken muun, koska kokemus kertoo vointini olevan huomattavasti parempi kun nukun hyvin. Toki olen luonteeltani todella temperamenttinen ja se nostaa päätään jos nukun huonosti.

Mikäli haluat jakaa omia kokemuksiasi tai esittää kysymyksiä, niin voit kommentoida blogia tai laittaa s-postia.


-koneesi toimii moitteetta, kun hoidat itseäsi paremmin-
Pia

Tulossa





lauantai 24. maaliskuuta 2018

Fibromyalgia polkuni 15 keinoa sairaudesta kynnyksen yli terveyden puolelle - ei helppoa mutta mahdollista

Hei rakas lukijani, olen pysähtynyt blogini ääreen pohtimaan sen fokusta ja miten tästä eteenpäin. Hyvä niin, sillä tajusin että velvollisuuteni on jakaa oma fibromyalgia polkuni kanssasi ja kertoa miten seison jo kynnyksellä terveyden puolelle.

Tulen blogissani kertomaan kaikki nämä 15 asiaa jotka ovat olleet vaikuttamassa omaan hyvinvointiini, nousujohdanteisen positiivisesti. 

"Jotta jotain saa - pitää jostakin luopua"
Kerron myös yksityiskohtaisesti miten olen polkuni varrella "testannut" asioiden toimivuutta, silläkin uhalla että olen joidenkin päivien aikana voinut huonosti, mutta lopputulos on ollut se mikä on merkinnyt kaikkea. Itsenikehittämis-asenne on peräisin Tavoite-Toiminta-Seuranta-Palaute organisaatiosta, jonka eritasoilla, ruohonjuuresta keskijohtoon olin vuosikausien ajan, kunnes hyppäsin ulos.

Sen jälkeen opiskelin uutta ja olin onnellinen hieronta alan yrittäjä, kunnes käteni sanoi "kaput". Tutustuin ihmisen anatomiaan hyvin syvällisesti ja ammattilähtöisesti, eli millaista apua tarvitsee mm koneella työkseen istuva henkilö tai bussi ja taksi kuljettaja. Kouluttauduin myös kuuma/kylmäkivihoitoihin sekä intialaiseen päähierontaan, yhdistellen näitä kaikkia keskenään.

Fokukseni oli asiakkaiden kokonaisvaltainen hyvinvointi, josta lopulta tuli ammatillinen intohimoni, enkä suostunut pelkkään niska-hartia hierontaan, vaan annoin asiakkaalle sen mitä hän tarvitsi, en välttämättä sitä mitä hän pyysi/halusi. Tällä keinolla rakensin ympärilleni lauman erittäin tyytyväisiä asiakkaita, jotka myös suosittelivat palvelujani. Sydäntäni lämmitti suunnattomasti asiakkaat jotka silmät loistaen kertoivat edellisen käynnin hyvästä olostaan ja ennenkaikkea palaute niiltä epätoivon partaalla olevista, jotka saivat avun levottomiin jalkoihin sekä suunnattomaan turvotukseen kylmäkivihieronnasta. 

Mutta nyt en ole kertomassa entisestä, niin rakkaasta työstäni, vaan siitä miten itse hoksasin oman fibroni kehoni kokonaisuudessa.

  1. Uni
  2. Liikunta
  3. Ulkoilu
  4. Ruokavalio
  5. Lisäravinteet - tehot
  6. Mieli
  7. Asenne
  8. Motivaatio
  9. Fokus
  10. Tahtotila
  11. Minä itse
  12. Rentoutus
  13. Venyttely
  14. Mindfullness
  15. Lääkitys 


Mikäli haluat jakaa omia kokemuksiasi tai esittää kysymyksiä, niin voit kommentoida blogia tai laittaa s-postia.



-koneesi toimii moitteetta, kun hoidat itseäsi paremmin-
Pia


lauantai 3. maaliskuuta 2018

Matkalla Turkuun tärkein mukana... ARSKA.... - puhelin & kukkaro & mäcci jäi matkasta

 Moikka rakas lukijani ja terkkuja Turusta. Torstai illalla lähdetiin Arskan kanssa yöjunalla makuuvaunussa kohti Turkua ja pari minuuttia ennen junan lähtöä totesin että voihan vitsit!!! Käsiveska unohtui autoon.... siis matkalle ilman kukkaroa & puhelinta & rakasta mäcciä. Heh, mä nappasin Arska autosta ja menoksi kohti junaa, heh. Kävin makuuvaunussa hetken ajan huippu kauhuskenaariota kuinka meidät heitetään junasta ulos koska eihän mulla ollut tietenkään meidän matkalippuakaan. Mutta sainkin todeta että toisin kävi... kondyktööri totesi että voit rauhoittua, näen täältä että sulla on matkavaraus (kiitos veturi jäsenyyden) ja antoi vielä kännykän lainaksi että sain soitettua.
 Niin se sitten alkoi matka rattoisasti ilman somettamisvälineitä - vanhanaikaisesti kirjaa lukien "Tee itsestäsi BRÄNDI -Matleena Kortesuo". Hei - ihan jumalattoman rauhoittavaa - suorastaan autuas olo. 
 Ainut huono puoli on ajokortti, eli olen nyt vanhempieni luona vähän kuin "vankina" koska en aio lähteä ajeleen ilman korttia ja ottaan kuudenkympin rikesakkoa, hyvässä lykyssä muutamaa kuuttakymppiä.

Hyvä puoli asiassa on SOME! Tyttäreni Oulusta huuteli että onko kukaan menossa viikonloppuna lähelle Turkua - ja arvaappas mitä? Olihan yksi tuttu saapumassa tanskandoggien erikoisnäyttelyyn Lempäälään, jonne taas saapuu yksi tuttu Turun puolesta. Luojan kiitos - sillä mun luottoni meidän postilaitosta kohtaan on melko matala kun kysessä on tuon luontoista tavaraa kuljetettavaksi.

Niin ja muuten matka sujui mallikkaasti lemmikki makuuvaunussa - Arska luvan kanssa alapetillä ja minähän köpisin ketterästi kuin tyttönorsu yläsänkyyn. Aamulla sitten olikin ihan eri kuviot kun pyörähtelin mallikkailla balettiliikkeillä sieltä alas. 

-palaillaan-
Pia 

torstai 1. maaliskuuta 2018

Lintukoto Himmelin tarina


Tervetuloa tämän salaperäisen kaunokaisen tarinaan......
Rakas lukijani, oletko tiennyt että teen erilaisia himmeleitä? Tässä niistä yksi
TÄÄLLÄ lupailin että rakennan lintupesän himmeleistä näille joulupukilta saamilleni Pentik linnuille... pesä on valmis ja sai nimekseen Lintukoto Himmeli


Nautin sen tekemisestä ja mulle himmelin suunnittelu sekä työstäminen on maailma jossa ovat vain mä ja tuleva himmeli. Tämän kauniin teoksen kanssa koin erityisen suurta innostumista sekä tietty sen myötä onnistumista. Himmeleiden suunnittelu ja tekeminen on ollut mulle jonkin asteinen "addikti", mutta erittäin hyvällä tavalla. Se on vahvistanut  erinoimaisesti, miten tärkeä osa lopputulosta on suunnittelu, se perusta jolle rakentaminen aloitetaan. Himmeleihini liittyy aina tarina ja tämän Lintukoto Himmelin tarina alkoi jouluaattona kun avasin paketin ja otin käteeni ensimmäisen linnuista, silloin tiesin että nämä kaunokaiset saavat oman himmelin. Niiden metallinen pinta ja hohtavat värit, sekä rauhallinen olemus sopivat yksinkertaisen, mutta puhuttelevan himmelin kanssa yhteen. Ne luovat sopusointuisen kokonaisuuden.

 

 


 

Ne ovat yksilöinä omassa pesässään, mutta ovat silti osa suurta kokonaisuutta, vaikuttavina omalla yksillöllisellä tavallaan. Tämä Lintukoto Himmeli kertoo katsojalleen, 

minun alueeni - sinun alueesi - meidän alueemme

Ei sen enempää, eikä vähempää, sulassa harmoniassa, vailla kiireen tuntua, kuitenkin tulvillaan seikkailua sekä ripaus persoonallisuutta. Ne jättävät "jälkensä" varjonsa ja tarkkaavainen katsoja huomaa varjojen sekä liikkeen koukuttavan voiman.


Kotona tämä pääsi paraati paikalle, olohuoneen ikkunalle.


Olen iloinen että sain juuri nämä linnut

-palaillaan-



keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Lukijan koiratarina: herra Kukkaro & rouva Myttynen

Terve ja kiitos hymyilyttävästä blogijutusta, fb sitä tarjosi. Näin aluksi kiittelen siitä tanskandoggi-jutusta.

Asiaan: me -herra Kukkaro ja minä- rouva Myttynen olemme 70+ iän ylittäneitä. Elämämme oli lapsitäyteistä (ensin neljä poikaa, jälkipolvena 12 nuorta). 1999 otimme ensimmäisen bernimme kun kuopuspoika lähti sotaväkeen. Herra Kukkarolta jäi "syli tyhjäksi" ja hän teki aloitteen koirasta. Meille tuli Berry- maantie- ja Emäntähinaaja. Berryn elämä päättyi luusyövän jälkeen 2006. Poikien lapset olivat kiintyneet Berryyn syvästi. Samaan aikaan poikien perheissä koettiin se tavallinen draama -tuli kahdet kodit ja lapset viettivät meillä paljon vapaa-aikaansa. Heidän tunne-elämäänsä tukemaan otettiin heti Berryn poismenon jälkeen Hymy, joka oli todellinen terapeutti ja pentuna lievitti lasten ikävää. Hymy oli myös pikkuruiselle äidilleni -Vanhalle Rouvalle- hellyysmoottori, Hymy taisi olla Vanhaa Rouvaa isompi! Kun äitimme lähti viimeiselle matkalleen Ystävänpäivänä 2013, hän miltei viimeiseksi kuiskasi "kuinkas Hymy?"
Hymyllekin kehittyi luusyöpä ja toukokuussa 2015 päästettiin Hymy melkein 9 vuotiaana ikuisille valkovuokkoniityille.
Yhteisinä vuosinamme Hymykin oli hoiturina minulle, oma työaikana vaivannut fibroni lakkasi toimimasta kun sain silitellä isoa koiraa ja huolehtia koirani hyvinvoinnista (lastenlasten lisäksi)
Hymyn jälkeen olimme vuoden ilman koiraa, lähipiiri kannusti meitä matkustamaan mitä ei voitu tehdä koiran kanssa. Totuus oli se, että yhtään erityisempää matkaa ei tehty. Meillä alkoi tylsyyden aika. Ajattelimme jopa muuttaa kaupunkiin kerrostaloon kun sitä koiraakaan ei ollut. 
Saimme upouuden asunnon ja pohjapiirustusta katsellessa päätimme, ei ei muuteta.

 Otetaan uusi koira!
Kesällä 2016 kyselin varovaisesti muutamasta kennelistä berninpaimenkoiran pentueita. Varovaisesti siksi kun olimme jo 70+ ja kyse kuitenkin isosta koirasta.
Onneksemme meillä oli kokemusta kahdesta bernistä ja päällisin puolin olimme (olemme) terveitä eläkeläisiä. 
Heinäkuussa meitä onnisti, iltamyöhällä saimme soiton, että pentue oli syntynyt, mutta tarjolla oli vain urospentu. Otimme sen. 
Mietimme lomatyttöjen kanssa nimeä uudelle pennulle. Seuraavana aamuna tytöt kävivät kyläkaupassa ja toivat pastilliaskin jonka kyljessä luki Jymy, melkein kuin Hymy. Niin tuli koirastamme Jymy. (Siviilissä ja herra Kukkaron suussa nimi on Jami, Jymy on blogini salanimi)
Ennen koiraa puoliso- herra Kukkaro alkoi aina potemaan polvi- tai lonkkakipua kun ehdotin kävelyretkeä vaikka kauppakeskukseen. Siis aina!
Nyt koiramme Jymy-Jami on 1,5 vuotias tehohoidon ammattilainen, puoliso on kuin nuori poika kun yhdessä taivaltavat pitkiä lenkkejä. Lonkkavaivasta ei tietoakaan!

Melkein 50-vuotisen avioliittomme aikana kaikki jutut on tullut juteltua,eikä uusia tahdo syntyä, nyt näitä juttuja kuulee Jymy-Jami. Eikä kerro muille.

Eli koira on mitä parhain terapeutti ikääntyneellekin ihmiselle.

Tästä tuli nyt vähän kuiva juttu, mutta blogissani meidän -koiran ja minun - yhteiselämästä kerron enemmän. 

Terveisin rouva Myttynen seurassaan Jymy-Jami Sulonpoika Myttynen-Kukkaro (os Maroussia 
Valente)



Tuhannet kiitokset Rouva Myttynen
-palaillaan- 
Pia

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Fibromyalgia & painonpudotus - Älä lannistu 7 TAKAISKUT

Pirtsakkaa huomenta rakas lukijani, sellainen on fiilis aamulenkin jälkeen, posket ja nenä on kylmän punaiset.

Fibroilijan painonpudotuksen viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, on tärkeää oppia käsittelemään epäonnistumisia. Painonopudotus on ylä ja alamäkiä sekä se vie sinua eteenpäin ja taaksepäin ja on tärkeää oppia käsittelemään taaksepäin menemistä, koska se on suurin syy periksiantamiseen. Ole lempeä itsellesi ja muista se palkinto jonka olet itsellesi luvannu step by step periaatteella. Jos tulee takapakkia niin anna itsellesi anteeksi jos olet vaikkapa mässäillyt, sillä tavoin mieli pysyy positiivisempana. Nappaat itseäsi hellästi niskasta ja palaat ruotuun hymyillen.

Fibroilijalle painonpudotus saattaa aluksi tuntua mahdottomalta, kipu ja väsymys yhdistettynä kaikkiin muihin oireisiin estää usein edes yrittämästä. Mutta mikään muu kuin sinä itse, ei estä painon putoamista fibromyalgian kanssa. 

Totta, että se tulee olemaan haastava prosessi, mutta ei tarkoita ettet voi laihtua, koska sulla on fibromyalgia. 
Päätät toimia edellisen seitsemän viikon aikana kuvaamiani seitsemää vaihetta, niin saat tuloksia ja muista, että hidas edistyminen on parempaa kuin ei ollenkaan. Ajan kanssa saat hyviä kokemuksia ja ne kannustavat jatkamaan painonpudotusta. 
Terveellisen painon saavuttaminen ja ylläpitäminen on loistava tavoite ja toivon että näistä seitsemästä asiasta on ollut sinulle jotain hyötyä. 

Aloita tänään tämän suunnitelman kanssa ja hyppää menestyksen polulle. Laihtumisen tavoitteet ovat omissa käsissäsi, sinun täytyy vain tehdä päätös - Nyt aloitan.

Seitsemän askelta painonpudotukseen:
1  2  3  4  5  6

Kerro pahimmat haasteesi rohkeasti kommentteihin ja ratkotaan niitä yhdessä.

-palaillaan-
Pia 

lauantai 24. helmikuuta 2018

Eteenpäin*sano Mummo lumessa - KYKY - MOTIVAATIO - ASENNE

Viikonloppua rakas lukijani, mulla se alkaa arki sekä viikonloppu aamut samalla lailla - pirtsakalla aamulenkillä, terveellisellä aamiaisella ja herkullisella vahvalla kaffeella. Todella pirteä keli -27 pakkasta.

* Kyky on se mitä pystyt tekemään
* Motivaatio määrää sen mitä teet
* Asenne sen miten sen teet
Sukelletaan yhdessä näihin kolmeen veijariin ja pyöritellään niitä hieman eri tulokulmista. 
KYKY, osaamisen taso vai fyysinen kyky?
Mielestäni molempia, esimerkiksi itse en enää olisi kovinkaan loistelias kolmiloikkaaja, sillä fyysinen kyky estää. Mutta asiasta toiseen loikkaajana olen enemmän kuin erinomainen, hah hah haa.

MOTIVAATIO, joskus muinoin väitin että mitään hyvää ei synny ilman motivaatiota, mutta uskon että insinööri luo jotain upeaa silti. Itse tarviin motivaatio piikin ja vuosien varrella olen oppinut myös motivoimaan itse itseäni, ai että miten. Noh, mä juttelen omalle osaamiselle ja sitten mä juttelen muille mun osaamisesta ja sillä tavoin nostan motivaatiotani.

ASENNE, niin, asenne, tämä menee helposti siihen mistä puhuin TAIPUA TAITTUA osiossa, eli itseltään liikaa vaatiminen. Kaikilla ihmisillä on asenne, mutta miten arvioimme millainen asenne kullakin on? Se on äärimmäisen vaikeaa ja ei ole edes niin kovin tarpeellista. Olet varmasti joskus kuullut jonkun sanovan että... tuolla on asennevamma... ja lausuja tarkoittaa sitä nega mielessä... Voiko olla siten että sillä asennevamma tyypillä on rautainen asenne jossakin toisessa osa-alueessa?

Hah haaaaaaa rakas lukija - kohta mä alan avaamaan sulle MyBusinessEnvelopen, eli sen mikä musta tulee isona, vai tuleeko musta enää mitään? Tulee tietty - Mummo taas kesällä - jihaaaa


-palaillaan-



torstai 22. helmikuuta 2018

SOMERAIVO - hirviö ruudun takana

Heipä hei taas rakas lukijani, jos olet aiemmin antanut alitajuntasi kulkea näissä mun blogiteksteissä, niin olet taatusti huomannut että ne ovat positiivisia. Mutta nyt on pakko avata tätä otsikon monsteria hippasen.

Alan pikkuhiljaa taipumaan siihen että tietynlaisia persoonaallisuuksia varten pitää kehittää -someputka- ja sinne joutuu jos syyllistyy ylenpalttiseen raivoon kanssasomettajia kohtaan.
Sitten taas kiusaajia varten pitää olla 
-somevankila- ja sen säännöt on selkeät kuten Monopol pelissä.

Kuluvalla viikolla olen sivusta seurannut erään positiivisen & hauskan & iloisen Face ryhmän muuttumista Someraivon taistelutantereeksi ja yllättynyt miten nopeasti se syntyy.
Siitä taas en ole yllättynyt miten nopeasti ihmiset provosoituvat, vaan enemmänkin siitä millaisiin provosointi keinoihin somettajat alentuvat.

Se on raadollisuudella näyttänyt heikkojen tarpeen päteä ruudun takaa, vähän kun lapsi huutaisi isänsä jalkojen juuresta "mun isä on vahvempi kuin sun isä". -FACEPALM-
Se on todistanut juurikin sen miten paljon somessa pörrää häviäjiä - noita ruudun takaa räyhääjiä vallanhimoisia monstereita.
Se antaa kokemuspohjaa sille, jos pukisimme kaikki päällemme maskin kun kulkisimme, kukaan ei tietäisi kuka maskin takana on, niin voisi haistatella oman itsetuntonsa koholle joka päivä. Voihan Vihtori, onkohan peiliin katsomisen paikka?

Totuushan on että "vittuilu on välittämistä" mutta vain sellaisten henkilöiden kesken jotka TAATUSTI tunnet HYVIN. Kyseisessä ryhmässä mauttomuuden raja ylittyi monta kertaa, ja mikä ehkä surullisinta, valvojat itse sortuivat tuohon ansaan myös. Kun saa luvan valvoa (johtaa) ihmisiä, erilaisia sellaisia, niin parhaiten suoriutuvat he jotka tekevät sen OMALLA esimerkillä. 

On turha sanoa "mutta kun se ja toi ja tuo..." sillä jokainen on juuri sellainen hirviö jollaiseksi itsensä luo olemalla huonokäytöksinen, kannattaa muistaa että "häviäjät selittää". 
Ihmisille voi puhua nätisti ja ilman muuta rakentavasti.

Oletko sinä -someputkan- tuleva vakioasiakas?
Vai oletko enemmän -somevankila- tyyppiä?


-MIETI ENNENKUIN PAINAT ENTERIÄ-




Käytöstavat ovat näkymätön arkkitehtuuri

-palaillaan-


keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Eteenpäin*sano Mummo lumessa - PILKE PRINSESSA

Hei taas rakas lukijani, koko maassa taitaa olla pakkaslukemat melko huikeat, eikä voi tehdä mitään tunnin aamusessiota. Mulla on tässä edessä Kerrostuorepuuro (ohje alla) - NAM, kaikki vitamiinit ja iso kuppi hitsin hyvää kaffeetta.

Olipa kerran tyttö joka haaveili isona tulevansa opettajaksi tai lastentarhanopettajaksi. Jo hyvin varhain hän viihdytti itseään pitämään oppitunteja tyhjälle sohvalle vai näkikö tyttö siellä kuitenkin jotain? Pihalla tuo iloinen hymynaama organisoi leikkejä ja pelejä, puolustaen aina heikompiaan.

Sellainenhan musta sitten tulikin, vaan en ole luokanopettaja, enkä lehtori - mulla valmentaja koko sielultani - yhteen hiileen puhaltaja - hengen nostattaja - tarpeen vaatiessa jämäkkä johtaja, sellaiseksi sitten kasvoin. Olen aina ollut huono opiskelemaan, mutta kuitenkin tehnyt sitä paljon elämässäni, sillä...


-oppiminen on mukavaa*osaaminen mukavampaa-

Mulla on paha tapa työntää nokkaani jos johonkin, mutta aina se poikinut jotain todella hyvää tulevaisuuteen. Mä olen ollut töissä paikoissa jossa olen oppinut uusia juttuja - tavannut suuria persoonallisuuksia, joilta olen ottanut sen leiman mun reppuun joka on mulle passannut. Kun ei jaksanut mennä yliopistoon, niin on saadakseen sen mitä haluaa, pitää "nuuskia" siellä täällä ja tekemällä ansaita se minkä joku saattaa saada kasvatustieteiden maisterin papereilla. Äläkä hyvä lukijani nyt vaan käsitä väärin, sillä en mitenkään dissaa korkeasti koulutettuja - päinvastoin.

Kaikki innostavat ihmiset joita olen tavannut työssä tai vapaa-ajalla ovat kaikki jättäneet jotain, jos olen sen sallinut. Harvoin olen törmännyt täysin hajuttomaan-mauttomaan-näkytmättömään tyyppiin. Koska olen itse todella rohkea, niin usein olen se joka jutustelun aloittaa ja sillä tavalla annan itselleni luvan oppia uusia asioita, elämästä, työstä tai ihmisistä.

Olen rajattoman iloinen siitä että en voi koskaan tulla valmiiksi - en voi koskaan oppia liikaa ja ennen kaikkea siitä että olen rohkean reipas löppösuinen höpönassu, sillä se antaa enemmän kuin ottaa - se luo energiaa - jaksamista. Olla monessa mukana - olla sopivasti nuori kapinallinen - olla valmis auttamaan kaikkia jotka avun tarvitsevat, ei rahallisesti, mutta henkisesti - olla korvana oikeassa paikassa - puhuvana päänä tarpeen vaatiessa.

On sanottu että ensi näkemällä olen pelottava - olen kysynyt miksi? - koska olet pitkä & ryhdikäs, sulla on kuuluva ääni, katsot suoraan silmiin - siinä eniten kerrottuja. Niin, olen kyllä huomannut että valtaosa kulkee hartiat kumarassa päätään piiloittaen - nosta pää pystyyn ja väännä suu hymyyn - se kannattaa, sillä ranka kiittää vanhuksena.

Hei, kiitos taas että pääsit tänne asti ja nyt ihan oikeasti pyydän mielipidettä ja please - anna oma mielipiteesi.
Onko PILKE prinsessa Hyvä - Parempi - Paras
nimi omalle yritykselle?

-palaillaan-


Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
kun laulun lahjan sa annoit,
kun riemut ja murheet lapsosen
näin sävelten siivillä kannoit,
sen sulta, sulta ma yksin sain
ja sulle siitä mä vastaan vain
ja leiviskästäni tilin teen,
miten käytin mä kanteleen.
(ote:Eino Leino-Hymyilevä Apollo)