Päätin ottaa siitä niskalenkin - puhumalla!
Plantaarifaskiitti on raastanut elämääni vuoden ajan - ottanut vallan, jonka olen sille antanut, kunnes päätin että nyt meidän on pakko erota. Sillä se on lyhentänyt lenkkeilyni olemattomaksi, jonka seurauksena olen lihonut ja paino lisää taas kipua, koska ystäväni Plantaarifaskiitti(= jatkossa PF) on kantapäässä - kuin naula!
Puhumalla asiat selviää - selviääkö?
Puhun sille joka päivä - nätisti ja kerron sille kuka oikeasti hallitsee "tätä kroppaa" ja että aion ottaa siitä eron. Niinpä, tiedän..... ei se usko, eipä tietenkään heti, koska se haluaa hallita, kipu on "fucking bastard" eli jos sitä vertaisi ihmiseen, niin eron jälkeen se ei jätä "kokonaan" rauhaan vaan on piikkinä lihassa - syvällä.
Fokus kipuun - PF tykkää venytyksestä
Oma fokukseni on 100% PF:ssa - selvitin miten & millä keinoin voin sitä hoitaa, muu kuin lääkkeet. Lisäsin lenkkiä pikkuhiljaa jutellen samalla PF:lle "moroooo, loistoa kun sä olet tottunut tähän pidempään lenkkiin, kiitos siitä" Kotona sitten istahdan ja lipitän vettä, niin eikös PF iske kuin naula kantapäähän. "No just! mä kuule annan sulle sen mitä haluat" ja sitten venyttelen sitä.
Nyt lukija funtsii että olen hippasen tollo? Voihan se olla niinkin, mutta arvaappas mitä? Mitä väliä koska tänään me tullaan PF:n kanssa paremmin toimeen kun tästä vuosi taaksepäin.
Fokus - Yksi kerrallaan
Pieniä kipupesäkkeitä on muuallakin, totta ihmeessä, olenhan mä jo +55, mutta koska PF vaikuttaa eniten, niin päätin antaa sille 100% huomion siihen asti kunnes eromme on selvä.
-palaillaan-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti