En todellakaan ole harvinainen nainen, vaikka olen elämäni aikana ollut tässä tilanteessa ennenkin, eli pudottanut painoa ja sellaisia useamman "vaatekoon" pudotuksia on ollut kolmesti. Olen aina asettanut tavoitteen ja päättänyt että miten palkitsen itseni, kun olen saavuttanut välitavoitteet.
Joka ainoan kerran olen onnistunut - hyvä minä!
-step by step * stone by stone-
Aina painonpudotuksen tie on kivinen on tapa mikä tahansa - mutta hei.... ilon kautta!
- rasvan & sokerin reilu vähentäminen
- atkinsin dietti
- pussiruokinta
- matala hiilihydraattinen
Jokaisen dieetin aikana olen voinut mahdottoman hyvin ja ollut hirmu energinen, lukuunottamatta alku metrejä, sillä kaikkien muiden alussa päätä on särkenyt 1-2 viikkoa paitsi matala hiilihydraattisen.
Suurimmat vaatekoko muutokset ovat tulleet rasvan & sokerin reilu vähentäminen -dieetillä ja pussiruokinnalla.
Matala hiilihydraattisella ja työn tuomalla liikunnalla olen saanut kilot parhaiten pidettyä kurissa, eikä se ole tarkoittanut sitä etten ole ollenkaan syönyt karkkia tai pizzaa. Jos kerran näin on niin miksi olen taas tilanteessa että olen asettanut tavoitteen -25 kiloa?
- "pakotettu" työn tuoman liikunnan loppuminen
- "asteikolla 10 kivun" aiheuttama lenkkeilyn väheneminen
- Fibro - aineenvaihdunta hidastunut? vaiko vain
- +50 ikä - aineenvaihdunta hidastunut
Tervetuloa vaatehuoneeseeni, siellä on vaatteita hyvin vähän tähän hetkeen ja runsaasti 3-4 vaatekokoa pienempää. Viime talveksi hankkimani lenkki toppatakissa olen kuin muumimamma, enkä kykene menemään sen verta kyykkyyn että poimin lenkillä Arskan jätökset. Talven on pelastanut mun ikivanha, mutta niin ihana A-mallinen musta kaniturkkini, siinä on väljyyttä ja onhan se lämmin, mutta ei muotia - so what!
Kaapissa on myös kenkiä joita en voi käyttää - liikaa painoa - liikaa korkoa, kova juttu kenkäfriikille, mutta niiden aika tulee vielä, sen ole päättänyt!
-palaillaan-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti