Love-Dane's Cute Golddigger "KAAPO" 9.8.2007-3.7.2016
Pohtimolammella (Rovaniemen kupeessa) oli juhannuksena 2007 Tanskandoggien erikoisnäyttely ja Saimi oli EH... Tällä reissulla on varattu postimyyntikoiraksi tituleerattu ”KAAPO” FI & EE MVA Love-Dane’s Cute Goldigger … jaa, että toinen doggi ajattelee joku, kun ei yhtään ainutta pitänyt koskaan tulla… noh, elämähän muuttuu ja me sen mukana. En mäkään tiennyt kun pakkasin mein tavaroita tolle reissulle, että meille kohtapuoleen muuttaa toinen doggi.... siinä vaan kävi niin. Onko tuttu tarina? Onko sulla doggia/doggeja? Sitten ymmärrät, vai mitä?
Kaapo syntyi elokuussa 2007 ja matkasi Torniosta Turkuun Karppisen Janin kyydillä veljensä Justuksen seurassa Saimin kaveriksi. Tästä kaikkien keltaisten tanskandoggi urosten HERRASMIEHESTÄ tulisi pitkä tarina, typistän hieman, mutta kuvia on paljon.
Tämä poika pääsi heti ensimmäisen kotiintulo viikonlopun jälkeen Turun Valomerkki Ky:n pajalle Saimin mukana, mutta koska Saimi oli turvallisuuspäällikkö jäi Kaapolle apulaisen virka. Noh, molemmat hoitivat työnsä tunnollisesti.. nukkuen ja vieläpä ensimmäiset kuukaudet päällekkäin.
Niin, Kaapo ressu joutui usein Saimin öllittämäksi… jos Kaapo makoili omalla sohvalla kotona, niin tuo ovela Mummeli haukahti, jolloin Kaapo juoksi ovelle katsomaan kuka saapui ja sillä välin oli Saimi ottanut itselleen mukavan asennon sohvalla ja Kaapolle jäi vain lattia paikka, kuten kuvassa veljensä Justuksen kanssa, joka kävi usein vierailulla.
Kaapon myötä alkoi jumalaton näyttelyputki, joka mahdollisti ne lukemattomat ihanat elämänmittaiset ystävät ja hienot kokemukset, niin pettymykset (9 vara sertiä) kuin ilon aiheet. Kaapo omistaa yhden suomen kauneimmista päistä, se on tullut niin monen tuomarin suusta että jossakin vaiheessa lakkasin laskemasta. Kun astelin Kaapon kanssa kehään, tunsin joka kerta suurta ylpeyttä, sillä pojalle riitti sana ”seiso” ja se oli siinä kunnes sai luvan lähteä juoksuun. Juoksu sitten olikin mein kompastuskivi, koska poika tykkää ”vempottaa” vasenta takajalkaa. Mutta, yhden kesän käytiin kax kertaa viikossa fillaroimassa Ruskolla, Kaapolle laitoin pitkän idealsiteen silleen hauskasti että takajalkojen liikerata oli pakosti edestakaisin ja *pims* liike korjaantui. Kiitos vinkistä kuuluu eräälle TD kasvattajalle.
Viimeisin ”näyttelyn kaunein pää kommentti” tuli 2013 värinäyttelystä, jossa herrasmies seniori oli hienosti PU3, meidän kaikkien suureksi yllätykseksi. Iki-muistoisia näyttelyitä on monia, mutta mainitsen vain muutaman… Räpinä Viro, Kaapo kamppasi mut kehässä, mut matka jatkui, SawoShow Kuopio tuli kakka kesken kehäkierroksen ja seuraavana päivänä keskellä kehää kun käveltiin näyttelypaikalle…siis Kaapolla… Valioitumista haettiin ja haettiin ja lopulta se sitten tuli.. mutta valio tai ei samalla tavalla poika edelleen makaa. Tuosta valioitumisesta pitää mainita, että vaikka sen tulo kesti, niin poika nappasi kaikki sertinsä tiukan arvostelun maineessa olleilta suomalaisilta tuomareilta.
Kaapolla oli sydän puhdasta kultaa ja käytös sen mukainen, paitsi kotipiha aitauksessa, noh, saahan sitä paukuttaa sydämensä pohjasta ohikulkijat, joku niistä voi kumminkin olla vaikka varas tai jotain. Kaapo on aina ollut ”vastaanottava” osapuoli ja saikin pari kertaa kunnolla selkäänsä avaruusapinalta (Arska) , jonka jälkeen kundit hetken kyräilivät toisiaan ja 3 metriä lähemmäs ei menty ja jos avaruusapina yrittää, pääsee papparaisen kurkusta hiljaista murinaa.
Laumamme jakautui kahtia ja Kaapo jäi isin kanssa nauttimaan poikamiespäiviä ja ilostuttamaan äidin arkea silloin tällöin pienillä vierailuilla. Joskus tuntui siltä että kolmen laumassa Kaapo oli se ”väliinputoaja” koska ei milloinkaan ollut lauma aikoina kuononsa kanssa ensimmäisenä könyämässä, kuten lauman vanhin ja nuorin. Kaapon katse oli terävä sekä samaan aikaa hyvin lempeä, voisin sanoa Kaaposta että hän oli sellainen ”once in lifetime” koira.. minä nimittäin mittaan tuon muilla kriteereillä kuin näyttelymenestyksellä.. Terve kuin pukki, Lauhkea kuin lammas, Terävä kuin partaveitsi, Älykäs kuin Einstein…
Ei ollut pojan kanssa treenailtu mitään tottis juttuja, mutta jostain kumman syystä hän kaikki pyynnöt osasi toteuttaa.. suihku ei koskaan ollut Kaapon lempihommaa, mutta kun sanoi ”seiso”, niin siinä se tönötti korvat somasti luimussa että ”pese nyt sitte kun kerran haluut”. Kaapo ei ollut niitä aamuvirkku koiria, mutta eihän kaikki ihmisetkään ole hyviä aamuherääjiä. Lenkkikaverina Kaapo oli helpoista helpoin tapaus, kulkea jolkotti omaa tahtiaan nuuskuttaen tienpieliä, eikä juurikaan reagoinut
vastaantuleviin koiriin tai ihmisiin.
Kaapo täytti 8 vuotta ja selkä kuin nuorella pojalla.. ei notku, ei hötky.. hieman huulilla sharmikasta harmaata ja pää edelleen täydellinen. Takapää hieman kankea ja pieni kakkan pökäle pulpahtaa kun nousee petiltä ylös. Mutta, kun täyttää 8 vuotta on oikeus syödä nakkikakkua ihmisten pöydältä.
Uusivuosi oli Kaapolle aina painajainen - "KUN OLET PULASSA - HIHKAISE APUA"
3.7.2016 oli raskas sunnuntai päivä - Kaapon takapää ei enää kantanut lainkaan ja matka sateenkaarisillalle alkaa.........
Tätä herrasmiestä ikuisesti kaivaten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti