Mummo luistimilla - ei mikään balleriina, mutta iloinen onnistumisesta

Joulukuussa iski hirmu hinku mennä luistelemaan ja tammikuun puolessa välissä käpyttelin luistin laatikon kanssa kaupasta ulos. Noh, sitte iski hirmu pakkaset, mutta viime viikonloppuna sunnuntaina koitti hetki jolloin Mummo vetaisi luistimet jalkaan ja nappasi varastosta kävelysauvat. Olin onnesta ihan kiemuralla kun Jani (vävypoika) otti mun luistimista suojat pois ja eikun menoksi. Tässä....

Tässä perään sitten näytös (sis.selostus) 30 vuoden tauon jälkeen, ihan se ei mennyt kuten mielikuvaharjoituksena kotona, mutta pysyin kuin pysyinkin pystyssä

Noh, mitä mieltä olet, onnistuinko hyvin?
Jää oli luokattoman huonoa ja tökkäsi välillä pahasti, mutta pystyssä oltiin, mutta mitään isoja piruetteja en tällä kertaa tehnyt, mutta mistä sitä tietää mitä mää keksi lopputalvesta. 

Oltiin isolla porukalla ja pikkuäijät näyttivät Mummolle mallia.

Maanantai aamulla sitten olikin hippasen jännää että pääseekö sitä sängystä ylös? 

Onko selkä ihan loppu? 

Liikkuuko jalat? 

Sattuuko polvet? 

Huutaako nilkat? 

EI - EI YHTÄÄN MITÄÄN. Nyt pitää sanoa että

oujee!!

Kiitos elämäni YKKÖNEN joka on pitänyt Mummon vetreenä.

Palaillaan taas, pysy linjalla.

Terkuin

Pia