lauantai 27. tammikuuta 2018

Leikkauspäiväkirja 1

Moikka, 
tervetuloa mun leikkauspäiväkirjaan. Kerron tässä päiväkirjassa seuraavan 4 viikon ajan canalis carpi leikkauksestani ja toipumisajasta.
Perjantaina 26.1. aamulla heräsin kello 6:15 ja aivan normaaliin tapaan lähdin ihan ensin aamulenkille Arskan kanssa. Olin viimeksi syönyt edellisenä iltana kello 22.00 ja hieman hiukoi, mutta eniten teki mieli kahvia. 
Kello 9.05 avasin sairaala mehiläisen oven ja jäin odotustilaan odottamaan. Puoli tuntia myöhemmin Hymyilevä sairaanhoitaja kutsui minut sisään ja ohjasi vaatteiden vaihtoon. 
Kun olin pukeutunut sairaalan miellyttäviin vaatteisiin, menin odotus olohuoneeseen istumaan. Hetken kuluttua sama sairaanhoitaja kutsui minua haastatteluun, jossa käytiin lävitse lääkitykseni allergiat jne, jonka jälkeen sairaanhoitaja ohjasi minut jälleen odotus olohuoneeseen. Seuraavaksi minua tuli kutsumaan leikkaava lääkärini, joka kertoi mitä kaikkea seuraavaksi tulee tapahtumaan ja miten leikkaus etenee. Jälleen minut palautettiin odotus olohuoneeseen josta hetken kuluttua jälleen iloinen sairaanhoitaja kävi minut noutamassa ja olimme matkalla leikkaussaliin, jossa minua odotteli 2 muuta sairaanhoitajaa. Nyt alkoi jännittämään. Ystävällisesti minua pyydettiin leikkauspöydälle makuulle ja molemmat käteni aseteltiin niille tarkoitettuun todella miellyttävään telineeseen. Vasemmalla puolellani istui hymyilevä sairaanhoitaja joka sanoi että minulle kerrotaan kokoajan mitä tullaan tekemään ja hetken kuluttua hän asettaa kanyylin ja kertoi että siitä menee suolaliuosta ja jos haluat myöskin jotain rauhoittavaa. Nauraen totesin että enpä usko että sille on tässä nyt tarvetta mutta ilmoitan jos tilanne muuttuu. Oikealla puolella käteni asetettiin puristus pantoja, kättäni pestiin ja siinä samalla kerrottiin että eteeni asetetaan verho leikkauksen ajaksi. Seuraavaksi sitten kuulinkin lääkärini äänen ja hän kertoi että hän laittaa 3 kohtaan puudutuspiikin, jolloin huomasin hieman jännittyneeni, koska olen hieman piikki kammoinen, kolmas pistos peukalo lihaksen juureen oli pahin, kipu kesti vain hetken mutta oli kuvottava.

Sairaanhoitajat keskustelivat kanssani iloisesti vähän kaikesta, Pitäen tunnelman mukavana, me jopa nauroimme hieman. Sitten kuulin lääkärin kysyvän että tunnetko pistelyn, mutta en tuntenut mitään muuta kuin sen että kättäni hieman liikuteltiin. Sen jälkeen kerrottiin että tulen tuntemaan leikkauksen aikana että jotakin tehdään, mutta en tunne kipua.

Keskityn kuulostelemaan mitä kädessäni tapahtuu, tunsin kuinka ranteeseeni laitettiin pidikkeitä ja ymmärsin että haava oli jo tehty ja leikkaus kohta haluttiin kunnolla näkyviin. Tunsin jotakin jota en nyt osaa pukea sanoiksi, mutta missään nimessä en tuntenut kipua, se kaikki tuntui jotenkin hassulta. Tiesin että leikkaus kestää ainoastaan 15 min koska niin lääkäri oli jo aiemmin kertonut, mutta mistään en voinut seurata ajan kulkua, kunnes jonkin ajan kuluttua lääkäri kertoi laittavansa viimeistä tikkiä ja nauroi kun kerroin että  synnytyksen jälkeen lääkäri totesi että hän laittaa viimeistä tikkiä mieheni iloksi.

Sitten minua alettiin purkaa pois leikkauspöydältä ja hetken kuluttua iloinen sairaanhoitaja sanoi että saa nousta istumaan, mutta en vielä pompata pystyyn. Käteni oli pakattu isoon myttyyn, ja kerrottiin että nyt saan sitä kahvia, jota olin jo niin kovasti kaivannut. 

Hetken kuluttua istuin jälleen odotus olohuoneessa johon sairaanhoitaja toi minulle kahvia ja keksin, tiedustelen samalla että mitä keittoa mahdollisesti haluaisin syödä, vaihtoehtoja oli 5 kappaletta joista valitsin lohikeiton. Vitsit että kahvi maistui hyvälle, Se maistui niin hyvälle koska edellisen kerran olin juonut kahvia edellisenä iltapäivänä. Kun olin syönyt lohikeiton juonut kahvin ja nauttinut keksin, tuli lääkärini pyytämään minua viereiseen huoneeseen. Hän kertoi miten seuraavaksi edetään ja kertoi millaisen lääkitys minulle laitetaan, tämän jälkeen takaisin odotus olohuoneeseen ja sairaanhoitaja kiikutti minulle toisen kupin kahvia ja toisen keksin. Vähän väliä hoitaja kävi kysymässä vointiani, enkä seurannut kellosta aikaa mutta melko kuningas aikaan hän tiedusteli onko kipuja ja olihan niitä, hetken kuluttua minulle kiikutettiin kipulääkettä. Samalla sairaanhoitaja sanoi että noutajani voi hakea minut varttia  vaille yxi jos minusta siltä tuntuu ja tuntuihan minusta.

Kotiin päästyäni huomasin kivun hiljalleen hiipivään leikkaus kohtaan ja olin hieman huolissani miten jaksan odottaa iltaan asti että voin ottaa kipulääkkeet. Kipu ei kuitenkaan yltänyt sietämättömäksi ja kello 21 nappasin lääkkeet ja menin sänkyyn katsomaan leffaa jossa sitten 22.30 suljin television ja aloin maate.


-palaillaan-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti