Toipumispäiväkirja 5 - suojaa haava senkin pöliä

Rakas lukijani, jos olet seurannut blogiani pitkään olet taatusti ynnännyt yks plus yks ja tiedät että olen aika jäärä. Olet varmasti myös kuullut sanonnan "muna neuvoo kanaa" ja se oli haavan parantumisen kulminaatiopiste kun tyttäreni sanoi lempeästi ottaessaan tikkejä pois: Äiti, sun pitää suojata tämä haava tai se tulehtuu pahasti"

Tein sitten niin kun kerran nätisti pyydettiin ja koska näytti siltä että se tosiaan alkaa mätimään. Yksi tikki oli vielä pakko jättää, koska se oli turvotuksen vuoksi niin syvällä että "venyttäminen" sattui liikaa. Pintaherkkyyteni on tällä hetkellä melko herkillä ja siksi jo helppojen tikkien poisto oli ilkeää.

Jos olet nyt huolissasi siitä että tyttäreni poisti tikit, niin no worry - hän on alan koulutuksen saanut leidi ja työskennellyt alalla vuosia.

Mä huuhtelen arpea useamman kerran päivässä ja muuten teen venytyksiä vielä päivittäin sekä harjoitan sorminäppäryyttä - alan olla jo aika nopsa siinä. Keskisormi joka on ollut puutuneena kokonaan niin kauan kuin muistan, on edelleen kuin puuta, mutta sen toipumiseen meneekin pisin aika, muuten käsi tuntuu kivalta - erilaiselta, hyvällä tavalla. Ainoa riesa on edelleen se mikä on ollut jo ihan ekalta lääkäri reissulta lähtien (tammikuu 2015), eli oikea olkavarsi on kokoajan 30% puuduksissa hauiksen syrjältä. Siihen ei kukaan lääkäri ole löytänyt selitystä. Jos sinä ihana lukijani olet kokenut tai kuullut jollakin olevan samantyyppistä vaivaa ja siihen on löytynyt selitys, niin olen hirmu kiitollinen tiedosta.

Muutenhan mulla menee hurjan hienosti - kevät on tulossa ja kohta alan tekeen pääsiäis himmeliä - keltaista - söpöä - ihanaa. Aion istuttaa siihen pääsiäisruohoa.

-palaillaan-

Pia