Joulun ihme

Muistaakseni elettiin marraskuun puoltaväliä kun ensimmäiset joulukoristeet löysivät tiensä meille. Siitä sitten voikin päätellä että ole joulu-hullu mitä suuremmissa määrin, siksi koristeetkin tulevan pikku hiljaa ajoissa. Muutenhan joulu vaan tulee ja menee, niinkuin sillä on tapana.... se on hetkessä ohitse.
Joulukuusi sai koristeensa ajoissa ja joulukalenteri pääsi kunniapaikalle ilmoitustaululle eteiseen. Muutama jouluinen himmelitähti tuli tehtyä viemisiksi ja SUURIN niistä löysi tiensä keittiön ikkunalle. Ja juuri jouluaaton kynnyksellä pidin viimeselle eskariryhmälle perinteisen himmeli ohjausken.

Joulupukille en kirjoittanut, mutta toiveeni oli mennyt perille, sillä kovasti koko syksyn ajan höpötin kirjasta - Himmelin harmonia / Eija Koski -  olen aivan ihastuksissani tuosta "aarteesta". Kuten kirjassa sanotaan on himmelin teko mielentila, niin siten olen se itsekin tuumannut.

Kun tartun neulaan ja himmelipilliin, on vain minä & tuleva himmelini - se on minun mielentilani, olen siellä ihan hiljaa itsekseni... ei sen enempää, eikä vähempää.

Joulupukki toi myöskin karkkia, ihanat Pentikin linnut, sekä kauniin valkoisen lyhdyn ja joulun punaiset lapaset, jotka on kutonut mieheni 91-vuotias äiti.



Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, joten pukin saapuessa me kaikki pulleat massut asetuimme parempiin asemiin jännittämään "mitä pukki tuo"....