Mulla oli taas to-pe välinen yö varsinainen levottomuuksien yösirkus - voikohan olla niin että superkuu jollain lailla vaikutti kun menneellä superkuu viikolla ollut kaksi super huonoa yötä. Uni on mulle ihan ykkösjuttu, koska muuten olen super rasittava - itselleni sekä muille, ruoka ei maistu kunnolla ja painonpudotus pysähtyy - ketuttaa!
Toipuminen
Niin tosiaan, toipuminen. Haava on ollut tosi ärtsynä pari päivää, tikit ei olen enää "joustavia" lankoja, vaan ne on muuttuneet koviksi "neuloiksi". Haava on hiukan turvoksissa - olen tainnut touhuilla liikaa. Sormet on edelleen kankeat, vaikka olen venytellyt - edelleen se tuntuu uskomattomalta, koska kyseessää aika pieni leikkaus sekä lyhyt aika möykkysiteessä. Mutta, sellainen on ihmiskeho ja siksi pitää treenailla sormia ja rannetta että tulee joustoa.
Mustelmat on myös messevät ja yhdessä haava & mustelmat luovat aivan uuden jutun elämääni - häpeän - ettei vaan kukaan luule että olen kokenut pahoinpitelyä. Uskomatonta mutta totta! Olin torstai aamulla Terwa akatemian junnujen kanssa ja kun lopettelimme niin päätin mennä pyörähtämään OAMK:lla
olevaan TUUNI tapahtumaan. Hiukan nolona kuljin siellä turkki päällä ettei käsi näy, koska unohdin pitkähihaisen villatakkini aamulla kiireessä kotiin.
Niin ne vaan ottivat rohkean ja reippaan Piankin valtaansa, nimittäin arpi & mustelmat, jälkeenpäin mietin että so what mitä kukin olisi ajatellut, mutta se epävarmuuden tunne oli valtava - olen hämmästynyt - mutta se opetti hyvin ymmärtämään ihmisiä jotka tuntevat jostakin kehossaan olevasta jutusta häpeää.
-Olen kiitollinen tuosta kokemuksesta-
-palaillaan-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti