Kokemustoiminta ja vertaistuki on aina paikalla kun niitä tarvitaan

Voihan miten innostus kasvattaa kottikärrykaupalla onnistumisia ja sen kautta tulee lisää innostumista. Kohta huomaat että taas on kevät ja olet kurssittanut itseäsi innoissasi tämänkin talven aikana loistaviin juttuihin.

Kaikki alkoi vapaaehtoistoiminnasta vuonna 2016 ja nyt repussa on kokemusta....

* omaisten vertaisryhmän vetäjänä toimimisesta
* omaisviikonlopuista
* vertaistuki omaisena toimimisesta
* MTEA 1 & 2 koulutuksista (Mielenterveys ensiapu)
* MTEA 2 kouluttajan pilottikoulutuksen suorittamisesta
* kokemustoimijan peruskoulutus
* kokemustarinan esittämisestä
* askartelua Tarinakahvilassa Hyviksellä
* hallitustyöskentelystä Hyvän mielen talo ry:ssä

Unohdinkohan mä jotain? Saattaa olla, mutta mä lisäilen sitten seuraavissa tarinoissa niitä.

Jos millään jaksat pysyä mukana niin näistä kaikista alkaa tulvia tarinaa. Jos sen lisäksi koet että sinun työpaikallasi tai vapaaehtoistiminnassa tarvitaan lisää tietoa em jutuista niin ollaan kuulolla.

Ollaan linjoilla ystävät!

Pia

Mummo luistimilla - ei mikään balleriina, mutta iloinen onnistumisesta

Joulukuussa iski hirmu hinku mennä luistelemaan ja tammikuun puolessa välissä käpyttelin luistin laatikon kanssa kaupasta ulos. Noh, sitte iski hirmu pakkaset, mutta viime viikonloppuna sunnuntaina koitti hetki jolloin Mummo vetaisi luistimet jalkaan ja nappasi varastosta kävelysauvat. Olin onnesta ihan kiemuralla kun Jani (vävypoika) otti mun luistimista suojat pois ja eikun menoksi. Tässä....

Tässä perään sitten näytös (sis.selostus) 30 vuoden tauon jälkeen, ihan se ei mennyt kuten mielikuvaharjoituksena kotona, mutta pysyin kuin pysyinkin pystyssä

Noh, mitä mieltä olet, onnistuinko hyvin?
Jää oli luokattoman huonoa ja tökkäsi välillä pahasti, mutta pystyssä oltiin, mutta mitään isoja piruetteja en tällä kertaa tehnyt, mutta mistä sitä tietää mitä mää keksi lopputalvesta. 

Oltiin isolla porukalla ja pikkuäijät näyttivät Mummolle mallia.

Maanantai aamulla sitten olikin hippasen jännää että pääseekö sitä sängystä ylös? 

Onko selkä ihan loppu? 

Liikkuuko jalat? 

Sattuuko polvet? 

Huutaako nilkat? 

EI - EI YHTÄÄN MITÄÄN. Nyt pitää sanoa että

oujee!!

Kiitos elämäni YKKÖNEN joka on pitänyt Mummon vetreenä.

Palaillaan taas, pysy linjalla.

Terkuin

Pia

ULKOILU - mene metsään "halaamaan puita" - anna luonnon helliä, huolehtia ja voimaannuttaa

Moikka jälleen rakas lukijani, tässä jaksossa pohdin ulkoilun merkitystä meihin psykofyysisesti eli kokonaisuutena.

Mikäli mulla ei olisi tuota ihanaa vanhusta, Arskaa, niin luulenpa että ulkoiluni olisi vuosien varrella ollut vähäisempää kuin nyt.
Elän juuri nyt henkisesti erittäin vaikeita aikoja ja tein elämäni ensimmäisen visiitin psykiatrille, ihan siitä syystä että olen huolissani itsestäni. Tulin sieltä sitten matkassa mukana -Vakava masennus- diagnoosi ja suuri hämmennys siitä että miten tässä näin pääsi käymään, vaikka mielestäni huolehdin itsestäni hyvin, mutta hymy ei tule enää juuri koskaan. Vastasin itselleni seuraavasti....

..... aina emme itse huomaa kuinka jokin sairaus ottaa meistä otettaan hyvin hyvin hitaasti ja pikkuhiljaa, näin sen on pakko olla omassa tapauksessani. Itse imen luonnosta voimaa ja varsinkin nyt kun kevät on tulossa. Täällä Oulussa lumi sulaa niin hurjaa vauhtia että sen äänen melkeinpä kuulee ja istutuslaatikoihin laittamani siemenet hamuilevat kohti valoa keittiön ikkunalla.
Arska vie mua aamulla ulos, tänäänkin klo 7.10 lähdimme raikkaaseen ulkoilmaan ja annoin auringon hyväillä kasvojani, vedin syvään raitista ilmaa ja tunsin kuinka keuhkot kiittivät siitä.

Lenkkeilymaisemamme on kaunis, voin valita menenkö kävelyteitä vai sukkuloinko luonnonhelmaan "halaamaan puita". Aamulla aikaisin on aivan hiljaista, kaikki muut nukkuvat paitsi me kaksi, minä ja innokas vanhukseni. Joissakin kohdin nurmikko pilkistää lumihangen vierellä ja on ihanaa seurata kuinka nurmikkoa tulee päivittäin enemmän ja enemmän näkyviin. Se on neljän vuoden ajan kohtaaminen talvi-lumi, kevät-nurmikko, kesä-aurinko, syksy-ruma nurmikko.... tällaisia ajatuksia herättää tuli nurmen pilkistäminen ja se on rauhoittavaa. Kevät on ihanaa aikaa ja itse toivon sen ja tulevan kesän voimaannuttavan minut sellaiseksi kuin olen, toivon sen nostavan minut siihen iloon, pirteyteen ja energiaan mikä minussa oikeasti elää - lupaan antaa itselleni aikaa voimaantua - olla armollinen.

Odotan kovasti että Oulujoen jäät lähtevät, se virtaa tuossa kivenheiton päässä ja vesi on ollut itselleni aina se parantava voima - sen kauneus ja liike - sen voima ja hyväily - se on parasta. On ihanaa kun jäät lähtevät, ne hakevat jokainen voimakkaasti paikkaansa virtaavassa joessa, ne "keskustelevat" kuuluvasti kun törmäilevät toisiinsa ja vapaa vesi kuiskaa niille että "mennään rauhassa". 

Muutaman viikon kuluttua menen Arskan kanssa Koitelinkoskelle - oheinen kuva on sieltä napattu viime kesänä, rakastan tuota ihanaa luonnonpuistoa, keväällä vuolaasti virtaavilla koskilla suuret ja mahtavat jäälohkareet muodostavat patsaita - hienoja. Kesällä taasen saan voiman näiden kahden kosken ympärillä olevasta ulkoilu/oleskelu mahdollisuudesta.

Kun syksy koittaa, mustikat ja puolukat huutelevat poimijaansa, enkä laita ollenkaan pahakseni mikäli tielleni osuu myös sieniä - mikä ilo ja onni poimia satoa talven varalle, nauttien niiden voimasta ja  terveyttä antavasta vaikutuksesta.


Rakas lukija - mene metsään - pyydä kaveri jos et yksin jaksa - anna luonnon hyväillä ja voimaannuttaa - vedä syvään henkeä luonnon tuoksuja ja raikkautta - toivutaan yhdessä hymyyn & iloon.

Pia

2. LIIKUNTA Fibromyalgia polkuni 15 keinoa sairaudesta kynnyksen yli terveyden puolelle

Hyvää sunnuntai aamua rakas lukijani, kyllä sillä keittiö väellä oli aamu hupia joiden keittiön ikkunan edessä tupsahdin aamulenkillä polviasentoon, koira onneksi pysyi hallinnassa, eikä hänellä ollut osuutta asiaan. Möngersin sieltä kepeästi ylös kuin tyttönorsu hippasen huvittuneena.

Meillä on Oulussa tällähetkellä melko mielenkiintoinen keli ulkoilla. Meni ensi reilusti plussalle ja nyt on pakkasella, joka tarkoittaa että on hippasen liukas, eli olkaa varovaisia.

-hoida itseäsi kokonaisuutena-

Liikunta on tullut pysyäkseen elämääni sen jälkeen kun fibro alkoi ottaa minusta otetta oikein kunnolla. Olen kyllä elämässäni liikkunut, mutta en läheskään näin säännöllisesti ja joka päivä kun nyt, siitä mun on myös kiittäminen koiraani, joka pakottaa lähtemään vähintään kolme kertaa päivässä. Sen lisäksi että liikunta pitää lihakset kunnossa, se vaikuttaa mieleen positiivisesti. Kuuntelen paljon äänikirjoja ja tälläkin hetkellä minulla on kesken niitä neljä… Pippa Laukka - Hyvinvoiva nainen, Ilona Rauhala - Kokonaiseksi, Maaret Kallio Lujasti lempeä ja Tuomas Erikson - Idiootit ympärilläni ja näistä valitsen aina fiilikseen sopivan kun lähden lenkille. Samalla kartutan omaa tieto tasoani ja saan mahdollisesti vinkkejä sekä näkökulmaa itseni hoitamiseen, kokonaisuutena.

-löydä oma tapasi liikkua-

Fibroilijalle ei välttämättä suositella kehonrakennustason punttisali meininkiä, itselläni ei ole kokemusta, joten en voi suorilta sanoa että on huono homma. Lihashuolto on tärkeää vaikka ei olisi fibrokaan, sillä se antaa edelletykset sitten vanhetessa pärjätä paremmin. Fibroahan on vuosikaudet pidetty reumatauteihin kuuluvana, vaan sitähän se ei ole ja uskon että sinäkin sen jo tiedät, että kyseessä on neurologinen sairaus ja tässä eräs Britannian ”Your health, your choices” määritelmä:

Fibromyalgia, jota kutsutaan myös fibromyalgian oireyhtymiksi(FMS), on pitkäaikainen sairaus, joka aiheuttaa kipua koko kehossa.

Fibromyalgian tarkka syy ei ole tiedossa, mutta sen uskotaan liittyvän aivojen joidenkin kemikaalien epänormaaleihin tasoihin

ja muutoksiin keskushermoston (aivot, selkäydin ja hermot) prosesseissa kehon ympärillä kulkeviin kipuviesteihin.

-venytellen notkeammaksi ja sorjemmaksi-

Venyttelyn olen itse kokenut ihan ehdottomaksi tavaksi pitää itseäni kunnossa, sitä pitäisi vaan tehdä enemmän ja useammin, koska se on myös loistava tapa myös muokata vartalon muotoja. Niin kurjaa kuin se onkin, niin valtaosa fibroilijoista (itseni mukaan lukien) on ylipainoisia ja koska kipuja on eritasoisia eri fibroilijalla, niin voi tuntua tosi paskalta kun sanon että ….. liikkukaa…. venytelkää…. vaikka sitten ihan vähän kerrallaan, mutta päivittäin - se on yksi parhaista tavoista antaa itselleen lisää elämän laatua fibroilijana.

Liikunta vaikuttaa myös positiiivisesti unen laatuun, joka meille fibroille on melkeinpä se number ONE!

-koneesi toimii moitteetta, kun hoidat itseäsi paremmin-

Pia

TULOSSA

Hyvät Käytöstavat - Minne ne ovat kadonneet laturaivon & someraivon edestä?

Ihanaa torstai aamua rakas lukijani, kevät on selkeesti tulossa, vaikka täällä Oulussa satoi yöllä taas pari senttiä lunta, mutta tuoksuu keväälle. Aamiaiseni tänään on vadelma-rahkakerrotuorepuuro - hei - se on syntisen hyvää ja ennen kaikkea terveellinen.

Taannoin kun olin taas Sarasvuon Jarin kanssa aamulenkillä, opin seuraavan lausahduksen 

-Käytöstavat ovat ihmisen näkymätön arkkitehtuuri-

Rakastuin tuohon sanontaan. Mielestäni nerokas ja olen hieman kateellinen etten itse tuota keksinyt. Olen aina sanonut ystävilleni että olen saanut kotoa yläluokkaiset käytöstavat ja on itsestäni kiinni että annan sen näkyä ulospäin.

-Ainoa heikkouteni on ääretön nopeus-

Ne jotka lukijoista tuntevat minut hyvin, tietävät että tuo lausahdus on kulkenut matkassani vuosikymmenet ja kaikki tietävät että kiroilu on ollut suurin paheeni - hah haa, eipäs olekaan enää. Sillä päätin että sen pitää vähentyä/loppua koska olen kolmen apinan Mummo, sekä siksi että sitä ei kotona opetettu niiden tapojen ohessa.

-Vuoden morottaja 2. sija-

Koska olen saanut hyvät tavat ja päättänyt noudattaa niitä, niin -Hyvää huomenta- on aamun ensimmäinen tervehdys. Vuosien varrella olen saanut huomata että osa vastaa iloisesti, mutta osalla naama on niin rutussa että kuuluu vain kireä pihahdus, se oli hänen tapansa toivottaa hyvää huomenta. Työpaikallani Turun konttorilla järjestettiin Vuoden morottaja äänestys ja tulin rimaa hipoen toiselle sijalle - KIVAA 👏

-Hymyssä on voimaa-

Hei rakas ystävä - hymyilethän aina kaupan kassalle? Sanothan hänelle lähtiessäsi "Kiitos hei"? vaikka hän palvelisi jo seuraava kun lähdet kasseinesi. Koitappa joskus, katso kassa henkilö silmiin hymyillen kun hän ojentaa kuittia sinulle ja sano kiitos - ilahdut itsekin kun toinen ilahtuu.

Vaikka et tarvitse kuittia, niin ota se, saat hyvän syyn antaa hymyn.

Voisin hyvin lanseerata valtakunnallisen "Hymytarra" kampanjan - miettikää kuinka paljon ympärillämme olisi enemmän ihmisen luomaa hyvinvointia. Ajattele, joillekin hymysi saattaa olla viikon ainoa hymy, eli pieni suun liike voimaannuttaa - uskomatonta.

-Ystävällisyys yhdistää * kommunikoi kanssa ihmisille-

Ole hyvä - Anteeksi - Kiitos - Sorry - Nähdään - muista nämä pienen pienet asiat, ne ovat tärkeämpiä kun se että tunnistat ruokapöydässä rapuveitsen.

Hyvät käytöstavat tarkoittavat hyvää vuorovaikutusta, vaikka kaikilla ei aina ole hyvä päivä, niin ei kannata provosoitua.

Myös hyvä johtaja on hymyillen jämäkkä ja kun on aika / tarve super jämäkkyydelle, niin hymyilyt sikseen, mutta hyvä johtaja käyttäytyy aina hyvin. Esimerkin voima on lähes yhtä suuri kuin hymyn voima.

-palaillaan-

Pia

Irti tupakasta 10 askelta

Suutelisitko tuhkakuppia? En minäkään, mutta 35 vuotta olin kuin tuhkakuppi, sitä ei itse lainkaan tajua miten kamalalle sitä haisee. Vaatteet haisee, hiukset haisee, kädet haisee - siis kaikki haisee ja sen tajuaa vasta kun on ollut vuoden verran itse polttamatta ja törmää tupakoitsijaan. 

Tumppasin viimeisen tupakin 17.5.2016 ja seuraavana päivänä korvasin sen sähköröökillä - kiitos tuolle keksinnölle, nyt sekin on jo jäänyt pois.... ilman tuota en varmaankaan olisi koskaan onnistunut.

Olin 15-16 vuotias kun aloitin tupakan polton säännöllisesti ja ensimmäinen lopetus kun aloin odottaa ensimmäistä lastani. Olin ilman tupakkaa tuolloin 3 vuotta ja muistan kun eilisen päivän miten se alkoi taas uudelleen. Aloitin opiskelun työn ohella ja kun tytär oli nukkumassa, isäntä iltavuorossa ja kaunis kesäilta niin tein läksyjä parvekkeella - mieleen läikähti että tähän passaisi kyllä tupakka erinomaisesti. Hippasin pari kerrosta alas ja pyysin ysäväperheeltä pari röökiä, hippasen ne katsoivat, mutta kaksi röökiä rikkaampana painelin kotiin. Istuin parvekkeen lattialle ja sytytin tupakan, suljin silmät ja nautin suunnattomasti, ai että miksi lattialle, noh se tässä naurettavinta onkin.... ettei vaan kukaan näe ja kerro isännälle. Siitä se sitten lähti salatupakointi, joka pikkuhiljaa muuttui julkiseksi.

Vuosien varrella olen lopettanut kymmenesti, ei sentään ihan sadasti kuitenkaan.... mutta siinä onnistumatta. Muistan miten joillakin lopettamiskerroilla näin niin hurjia painajaisia ja nukuin todella huonosti, ollen aamulla kuin nukkuneen rukous. Silloin mietin! Onko tämä sen arvoista? Vastasin itselleni helpottuneena - ei ole - ja aloitin uudelleen sillä seurauksella että painajaiset katosivat ja nukuin hyvin kuten ennenkin. Olin erittäin tyytyväinen päätökseeni.

Vuosikaudet aamut alkoivat isolla kupilla kaffetta ja terassille istumaan, siinä meni yhden röökin sijasta kaksi jopa kolmekin. Aamupalahan oli "syöty", pari mahti kuppia kaffetta ja nuo röökit, nyt voi ryhtyä muihin aamu toimiin. Vuodet kuluivat ja tupakointi lisääntyi, kunnes huomasin että poltan 50-60 tupakkaa vuorokaudessa, en laskenut paljonko kuukaudessa meni rahaa. Yhtenä kauniina kesäiltana istuin taas terassilla ja aloin kiinnittää huomiota seuraavaan... poltin tupakan... tumppasin, kesti 5 min ja sytytin uuden ja tämä toistui niin kauan kun istuin ulkona.  Jestas Pia, sä olet ketjupolttaja, sanoin itselleni.

En osannut kuvitella että koskaan pääsen tupakasta eroon, mutta päätin kuitenkin vähentää ja haastoin itseni -1 tupakka/päivä, tavoitteena päästä 20 tupakkaa päivässä kulutukseen. Hitsit soikoon, mä onnistuin ja huomasin polttavani vain puolikkaan ja jättäväni toisen puolen seuraavaan kertaan. Pääsin kuin pääsinkin tuohon 20 tupakkaa (1 aski) päivässä ja olin hirmu tyytyväinen ja sitten elettiinkin sitä aikaa kun mun tuttavapiirissäni moni paljon polttanut lopetti tupakoinnin ja hankki sähköröökin. Tuosta intoutuneena päätin hankkia itselleni tuollaisen kapistuksen ja voihan kökkö... "halpa&onneton" sähkörööki sylki makuainetta suuhun, yök! tämän seurauksena palasin takaisin tupakkaan kahden viikon jälkeen, kunnes sain ystävältäni konsultaatiota sähköröökaamiseen.

Ostin kunnollisen laitteen ja tilasin monta eri makua, joista sitten löytyikin mulle se mieleinen maku, siitä alkoi aika jolloin en päästänyt tuota timanteilla tuunaamaani aarretta silmistäni. Siisteintä oli että saatoin polttaa omassa nojatuolissani ja minähän poltin, vedin syvään ja hartaasti silmät suljettuina. Kohta rakastin tuota laitetta ja makua jonka olin siihen valinnut ja poltin paljon. En halunnut miettiä sähkötupakan "vaaroja" sillä olin lopulta 35 vuoden jälkeen päässyt eroon tupakasta ja vieroitusoireista.

Syksyllä 2017 lähdin ulkomaille ja sähkötupakka tietysti mukana matkalaukussa ruumassa, mutta perille päästyäni huomasin että nesteet olivat unohtuneet kotiin. Tuolloin mulla oli enää pelkkää nestettä, ei enää nikotiininestettä. Viikko ulkomailla vierähti ja pakkasin tuon timanteilla tuunatun ystäväni matkalaukkuuni todeten että, viikko meni vailla ainuttakaan imaisua. Pohdin hetken että mitenkähän kotona käy, mutta siihen loppui mun sähköröökaminen. Kotiin päästyäni pakkasin kaikki tavikkeet, tuota röökiä lukuunottamatta ja lähetin ystävälleni.

10 vinkkiä irti tupakasta:

1. Tahto - halu lopettaa
2. Osta kunnollinen sähkötupakka, se on hyvä investointi
3. Tutustu tarvikkeisiin
4. Valitse itsellesi mieleinen maku
5. Valitse nesteen nikotiinimäärä järkevästi
6. Loivenna nikotiinia, jos se tuntuu liian loivalta palaa takaisin
7. "Unohda" rööki kotiin kauppareissun ajaksi
8. Loivenna nikotiinia lisää
9. "Unohda" rööki kotiin työpäivän ajaksi
10. Siirry pelkkään makuun

Mitä huomasin noin vuoden kuluttua tupakoinnin lopettamisesta

1. Hajuaisti parani huomattavasti
2. Makuaisti parani
3. Aloin haistaa ketkä polttavat
4. Köhä loppui
5. Iho kirkastui
6. Kauppalasku pieneni

- onnea matkaan -

Pia

1. UNI - Fibromyalgia polkuni 15 keinoa sairaudesta kynnyksen yli terveyden puolelle

Hei taas rakas lukijani, tässä tarinassa kerron oman uneni laadusta ja siihen vaikuttavista jutuista.

Ilman fibroakin uni on ihmiselle kovin tärkeä. Omalla kohdallani huomasin sen viitisen vuotta sitten kun alkoivat iän tuomat kuumat aallot ja aivan kuin sormen napsautuksella uni muuttui levottomaksi. Ennen sitä olin aina nukkunut kuin tukki - laitoin illalla pään tyynyyn ja heräsin aamulla ja voin hyvin. Unenpuute nostaa tulehdus sytokiinien määrää veressä. Sytokiinit ovat elimistön puolustusreaktioiden keskeisiä säätelijöitä, ja kaikkien immuuni- järjestelmän solujen erilaistuminen, kasvu ja toiminnallinen säätely on sytokiinien ohjauksen alaista.

-vyöhyketerapiasta apua kuumiin aaltoihin-

Menin vyohyketerapiaan ja sain apua kuumiin aaltoihin ja reilu puolen vuoden kuluttua ne olivat poissa, jatkoin silti  vyöhyketerapiassa käymistä kaiken kaikkiaan vajaa kaksi vuotta. Jotenkin kuvittelin että vaihdevuodet tekivät muutoin unestani levotonta, vaikka kuumat aallot katosivat, mutta näin jälkikäteen ymmärrän että fibro nosteli päätään ja siksi uni oli huonoa.

-makuuhuoneen merkitys unenlaatuun-

Uneen vaikuttajia on liuta asioita ja kaikille varmasti omansa, mutta voin kertoa vain oman uneni tarinan. Illalla ennen nukkumaanmenoa tuuletan makuuhuoneen, jotta ilman on raikas ja pidän aina huolen että petivaatteet eivät pääse liian tunkkaisiksi. Melkeinpä läpi vuoden makuuhuoneen ikkunani on vähän raollaan yötäpäivää.

-nollaa mieli ennen nukkumaanmenoa-

Pyrin siihen että en anna mielen täyttyä isoista ja vaativista asioista, koska ne pörräävät päässä kuin kimalaiset, eikä uni tahdo tulla, aina en onnistu karkoituksessa. Harjoitan sellaista omaa mindfullnessiani, eli pyrin täyttämään ajatukset mukavilla asioilla ennen maate menoa ja toisinaan rentoutan itseäni ajatuksissani. Pahimpina aikoina kuuntelin rentoutusta, youtubesta löytyy loistavia rentoutusäänitteitä ja mm uneen tarkoitettuja, en laittele mitään linkkejä vaan jokainen voi käydä kuuntelemassa sen itselleen sopivimman äänitteen.

-lääkkeitä vai ilman?-

En ole koskaan syönyt nukahtamislääkkeitä tai unilääkkeitä, olen kokeillut melatoniinia, sellaista mitä voi ostaa kaupasta, mutta en huomannut vaikutusta. Toisinaan keittelen illalla mustaa teetä, mutta en voi sanoa onko sillä minkäänlaista vaikutusta unen laatuun tai nukahtamiseen. Mieli ja ajatukset ovat aivan selkeä unen este itselläni ja siksi fokukseni keskittyy niihin aina iltaisin. Fibron vuoksi syön hyvin pienellä annoksella lääkettä joka nostaa kipukynnystä ja auttaa samalla nukkumisessa.

-kuorsaavat ja levottomat kumppanit omaan sänkyynsä-

Ymmärrän että on vaikea ajatella olevansa parisuhteessa ja nukkua eri sängyissä. Itse olen oppinut arvostamaan unenlaatua ylitse kaiken muun, koska kokemus kertoo vointini olevan huomattavasti parempi kun nukun hyvin. Toki olen luonteeltani todella temperamenttinen ja se nostaa päätään jos nukun huonosti.

Mikäli haluat jakaa omia kokemuksiasi tai esittää kysymyksiä, niin voit kommentoida blogia tai laittaa s-postia.

-koneesi toimii moitteetta, kun hoidat itseäsi paremmin-

Pia

Tulossa