Kohokohtia - hymyn aiheita vuodelta 2017 -mistä innostuin ja missä onnistuin

Hyvää Uuttavuotta 2018

Mennyt vuosi oli uusien tuulien aikaa ja nuo tuulet heittivät korkealle kovaa sekä välillä hippasen loivemmin matalalentoa, onhan se selvää ettei kokoajan tuule vaan on myös tyventä.
Vuosi vaihtui rauhallisesti kotona, tuolloin vielä Arskan kanssa kahden, mulla luonnollisesti karkkia & sipsejä joita mussuttamalla oli varmaa että yöuni oli levoton ja söpöset silmäpussit aamulla.

Vuosi alkoi kovilla pakkasilla, sellasta -20-30 astetta ja se tarkoitti sitä että lenkkeilimme usein & nopeasti ja 5.1. aamulla Arska oli todella oudon levoton, kuten yleensä, hänen ei aamuruuan jälkeen asettunut petilleen - vatsalaukun kiertymäkö? -  kysyi tyttäreni puhelimessa - kyllä -!!
Autostani akku tyhjä - vävypoika paikalle ja tuhatta/sataa eläinlääkärille, jonne olin jo hetki aiemmin ilmoittanut että olemme tulossa. Arska kuvatiin ja  kiertymä siellä näkyi -> leikkaukseen heti, pojan silmistä näkyi kipu & tuska ja minä murruin. Me lähdimme kotiin odottamaan leikkauksen päättymistä, tunnelmat eivät olleen kovin korkealla, mutta pelkoni papparaisen selviämisestä keikkui punaisella levelillä.

Pakkasetkin hellittivät otettaan ja talvi sekä kevät oli erittäin kaunis joka mahdollisti meille pitkiä ja kivoja lenkkihetkiä. Lunta tulla tuprutteli välillä kauniin hiljalleen ja välillä vähemmän kauniisti, kuten silloin kun tyttäreni Turusta oli viikon tyttärensä kanssa ilonamme.

Kun kevät aurinko alkoi lämmittää, valtasivat istutus laatikot keittiön ikkunan tienoon ja kesäkukkien kanssa peuhailu alkoi. Taimien kouliminen on erittäin terapeuttista, siinä rauhoittuu ja ajatukset lentävät, yllättävää kylläkin positiivisissa jutuissa. Tuo kouliminen ei olisi onnistunut multa viisi vuotta aiemmin... tylsää.... tarpeetonta, olisin ajatellut ja hain kukat kaupasta. Mutta olen kiitollinen että elämän eteen asettama tilanne on opettanut mulle tuonkin, sillä koko kesän saa nauttia runsaammasta kukkaloistosta, kun mitä kaupasta tulisi hankittua.
Laitoin siemeniä tulemaan kerralla runsaasti kun kerran laitoin, kyllä ne kaikki sitten aikanaan kodin löytäisivät.

Lunta oli vielä maassa kun löysin vuosia - vuosia sitten päättämäni/haaveilemani hyväntekeväisyys "työn", menin tapaamaan Hyvänmielen talolle leidiä jonka kanssa olin sopinut tapaamisesta ja tuon talon ilmapiiri ja tuo kyseinen leidi "imaisi" mut mukaansa, josta olen tosi tyytyväinen. Koko vuoden aikana yhteistyömme syventyi ja syventyi ja loppuvuodesta mulla olikin "oma" pienen pieni ryhmä jonka vetäjänä toimin.

Kevät oli kiireistä aikaa ja kesän kynnyksellä olin kipujen / särkyjen kanssa välillä vähän pulassa, mutta hammasta purren tuksuttelin eteenpäin kuin hippasen nokiintunut höyryveturi. Huhtikuussa lähdimme Oulusta porukalla neljäksi päiväksi Turkuun juhlimaan isäni - Taatan 80 -vuotis juhlia, sekä viettämään aikaa laatuaikaa perheen kanssa. Kevät oli hieman Oulua edellä Turussa, mutta todella vähän.

Vappu saapui, ei ollut hellettä, mutta aurinko helli kuitenkin somasti joka ilman muuta lisäsi kesän tulemisen fiilistä. Automuseolla oli perinteinen tapahtuma, jossa me luonnollisesti olimme paikalla ihastelemassa toinen toistaan mageempia menopelejä.

Pakkailin itseni ja Arskan autoon ja suuntasin kohti Sulvaa, joka on Vaasan kupeessa oleva pieni kunta ja siellä vuosisadan alussa rakennettu Kestikievari, jossa vietin kolme päivää opiskellen Asiakkuudet -Markkinointia. Tuon kautta sain mahdollisuuden tutustua Vaasan Wärtsilään jossa vietimme päivän valmentaen työntekijöitä asiakkuuteen. Perinteisesti keskimmäisen opiskelupäivän illalla on jotakin teemaa ja nyt se oli tämänkaltaista - kypärät päähän ja lihan syöntiin sormin.

Kun taimet olivat jo hyvällä alulla toukokuussa sain ammuntaa harrastavalta ystävältäni kutsun Hiukkavaaran ampumaradalle tutustumaan kivääri ammuntaan. VAUUUUUUU!! se oli aivan fantastinen kokemus tällaiselle kipailuhenkiselle hörhölle. Ammuinkin melko hyvän sarjan
150m matkalla mun tulo 9 9 9 8 - neljällä patruunalla & aseella CZ308

Tästä oli sitten kätevää vääntyä erämessu moodiin, sillä neljä päivää (tai mulla 4h/pv) vierähti OAMK Nuorisojengin kanssa Erämessuilla. Tuo neljä tuntia oli mulle ihan maksimi ja silti olin joka ehtoo kivulias kun pesäpallomailalla piesty rotta, mutta mieli pysyi onneksi plussalla.

Kun messu rupeama oli ohitse piipahdin Arskan kanssa Koitelinkoskella, siellä aika pysähtyy ja sielu & ruumis löytävät tasapainon ja saavat uskomatonta voimaa maasta - vedestä - kivestä.

Kesä vierähti ystävän mökillä mökkeillen ja poikien kanssa uidessa "meidän takapihalla" eli Valkiaisjärvellä, jonne vahvempi mies melkeinpä heittää kiven. Polvet huusivat hoosiannaa kun nousin viltiltämme kepeästi kuin tyttönorsu ja myönnän että välillä loivasti häpesin, mutta minkäs teet.

Alice Cooper - tuo metallimusiikin veteraani, hänet oli pakko nähdä ja siksi Qstock liput oli hankittu jo helmikuussa Turkulaisen ystävättäreni kanssa. Kaksi söpösti pönäkkää mummoa suuntasi reput selässä Kuusisaareen iltapäivän kynnyksellä, sään suosiessa loistavasti - ei liian kuuma - ei liian kylmä - ei satanut vettä. Nollapromillen reissu ja illan hämärtyessä taivalsimme jalat turtana ihmismassan mukana noutopaikallemme väsyneenä, mutta onnellisena. Paljon festareita - konsertteja kiertäneenä huomasin että fibron myötä alkaa tuokin rakas harrastus olla mahdotonta!!

KYPROS - sinisen meren & leutojen tuulien & hyvän ruuan saari - here I come. Viikko tuossa paratiisissa äitini seuraneitinä - taivaallista - I love Greece. #viikonkuvamaailmalta

Kotiinpaluu oli ihanaa, kun sain alkaa pakata, sillä edessä oli muutto ja olin aivan innoissani sillä vaikka asuinkin ihanassa pienen pienessä kerrostalossa jossa asui aivan ihania ihmisiä, niin olin muutamassa ihanaan rivitaloon jossa suuri oma piha & metsä kivenheiton päässä sekä se Valkiasjärvi - se meidän takapihan järvi vielä lähempänä.

Syksy meni nopeasti sisustellessa ja löysin uuden harrastuksen Himmelit - nuo voimaannuttavat geometriset liikkujat.

En tiennyt kun aloitin tämän suuren tähden tekemistä, että siitä tulisi todellinen hitti! Sisustushitti! Mutta hyvin nopeasti tuo asia valkeni mulle ja tyttäreni ideasta modifion tuota kaunotarta hieman.

Himmeli harrastus ajoi mut bloggaamaan, aivan kuin vahingossa, bloggaaminen on ollut mielessä jo muutamien vuosien ajan, koska mulla on niin paljon annettavaa, myynnin, johtamisen, elämänhallinnan, painonhallinnan jne saralta.

Nyt on vuoden viimeinen päivä ja olen huippu iloinen että olen aloittanut bloggaamaan, se on auttanut mua tässä tilanteessani huomaamaan että mulla on vielä paljon annettavaa ja paljon opittavaa. Se tekee musta iloisen, sillä ilon aiheita viimeisen viiden vuoden aikana on ollut aika vähän, vaikka ne ovatkin olleet sitä suurempia, nimittäin -perhe-.

" Kun menettää paljon - terveydenkin - hae voima siitä mikä on tukevin pilarisi" -Pia-